Päättöseminaari

Ammattiala

Oma ammattialani on yhteiskuntatieteet, talous ja hallinto. Olen tradenomi ja valmistunut Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta 2004. Olin opetusharjoittelussa Jedun Haapajärven maa- ja metsätalouden osastolla opettamassa ensimmäisen vuoden metsäpuolen opiskelijoille  yhteiskuntataitoja. Valitsin tämän oppilaitoksen sen takia, koska se on samalla paikkakunnalla kuin asun ja sain sieltä opetusharjoittelupaikan ja opetusharjoittelun ohjaajan.

Osaamistavoitteet

Osaamistavoitteet on käsitelty edellisessä blogipostauksessani yksitellen joten en niitä tähän uudestaan laita, vaan tässä linkki sivulle http://niinaopiskeleeopeksi.blogspot.fi/2015/11/opetusharjoittelun-analysointia-ja.html

Oppilaitoksen arki

Opetussuunnitelma on tärkein elementti, joka ohjaa opettamisen suunnittelua. Oppilaitoksen pettajilla oli vankka opettajakokemus, joka varmasti ohjasi oppimisen suunnittelua heillä.Tarkoitan sitä, että heillä on näppituntuma, että miten kutakin asiaa kannatti tietyille oppilasryhmille opettaa.

Oppilaitoksessa opiskelllaan ammattialaa käytännön kautta, mikä onkin mielestäni erittäin hyvä juttu. Käytännössä katsoen tämä tarkoitti sitä, että ti-to oppilaat tekivät käytännön töitä ja maanantaisen sekä perjantaisin heillä oli teoriapäivät.

Opettajat tiesivät lukujärjestyksen aina viikoksi kerrallaan, ja tämä olikin minulle uusi asia, että oli liikkuvia osia, jotka vaikuttivat aina lukujärjestykseen.

Oppilaitoksessa pyritään kehittämään ja tuottamaan bioenergiaa. Heillä on esimerkiksi traktori ja autoja, joihin käytetään bioenergiaa sekä myös koulurakennus lämpeävät osittain biokaasun avulla.

Oppimisnäkemys oppilaitoksessa on mielestäni kokemuksellsista ja humanistista suurimmaksi osaksi. Oppilas saa tehdä asioita todellisessa ympäristössä, soveltaa teoriaa käytäntöön. Oppilas saa kokemuksia ja joutuu arvioimaan itseään ja omaa oppimista. Oppilaalla on myös vastuu omasta oppimisestaan. Opettajat myös keskustelevat oppilaiden tavoitteista yhdessä oppilaan kanssa. Osittain varmasti on myös behaviorististakinkin oppimisnäkemystä esimerkiksi siinä, että on joitakin muuttvia ja turvalllisuuteen vaikuttavia asioita (moottorisahan käsittely), joihin behaviorismi sopii.

Oppilailta vaadittiin sitä, että ensinnäkin heidän piti tulla kouluun ja osallistua opetukseen. Käytännön päiviltä, jos on pois, jää hyvin nopeasti oppimisessa jalkoihin. Oppilaiden pitää itse olla aktiivisia ja itse myös huolehtia oppimisestaan. Kun metsään lähdetään 8.15, se tarkoitti sitä, että silloin piti olla paikalla.

Miten eri oppiaineiden välinen yhteistyö ja tiimiopettaminen toteutuivat oppilaitoksessa? 

Oppiaineiden välinen yhteistyö oli mielestäni sitä, että opettajahuoneessa keskusteltiin asioista ja mitä kukanenkin opettaa. Itse olin paikalla vain maanantaisin joten en tähän niin hyvin päässyt perehtymään, mutta esimerkiksi omassa aineessani pyrin huomioimaan asioita sieltä metsäpuolen maailmasta aina, kun se oli vain mahdollista. Myös puhuttiin siitä, että esimerkiksi kielissä pyritään siihen oman alan asioista opiskelemaan.

Tiimiopettajuutta on sillä tavalla, että osa luokasta on jaettu pienempiin ryhmiin, joita sitten opettajat vuorotellen opettavat. Mutta sellaista en havainnut, että esimerkiksi äidinkieltä opetettaisiin metsässä ammattiopinnoissa. Tarkoitan siis sitä, että tunneilla ei yhtäaikaa ollut kahta opettajaa, mutta tietyille ryhmille saattoi olla kaksi eri opettajaa eri aikoina.

Havaintojasi oppilaitoksen oppimisympäristöistä? 

Tosi paljon vietiin oppimisympäristöjä todellisiin ympäristöihin eli metsään ja navetttaan. Itse opetin fyysisesti koululla, mutta käytin nettiä osittain oppimisympäristönä. Myös yhtenä työkaluna oli socrative.

Havaintojasi monikulttuurisuudesta? 

Oppilaiton on monikulttuurinen, maahanmuuttajia on lähes joka ryhmässä. Harmikseni juuri oma opetusharjoitteluryhmäni oli sellainen, että siinä ei ollut yhtään maahanmuuttajaopiskelijaa, mutta eräällä tunnilla liiketalouden puolelta kävi kaksi ulkomaalaistaustaista oppilasta kertomassa opiskeluistaan Suomessa. Opetusharjoitteluohjaajani on myös kv-koordinaattori oppilaitoksessaan.

Miten opettajat tukivat ja rohkaisivat oppijoita?

Jos joku oppilas oli pois, opettajat herkästi selvittivät asiaa, että minkä takia poissaoloja oli. Oppilaita pyritään tukemaan koulunkäynnissään ja siinä, että he tulevat kouluun ja osallistuvat opetukseen. Oppilaita rohkaistiin käytännön töihin. Joskus asiat sanottiin niinkuin ne olivat esimerkiksi, jos poissaoloja kertyi, kerrottiin oppilaalle, että mitä se tarkoittaa opintojen kannalta. Yleensäkin oppilaiden ja opettajien välillä vaikuttivat olevan hyvin mutkatottamat ja rennot välit.

Havaintoja erityispedagogiikasta?

Eritysipedagogiikkaa en havainnut kovin paljon lukuunottamatta luki- ja kirjoittamisvaikeuksia.

Näkyikö oppilaitoksen toiminnassa ja opetuksessa yhteiskuntavastuu ja kasvatus yhteiskunnan vastuullisiksi jäseniksi?

Kyllä useita kertoja varsinkin omillakin tunneilla asia tuli esille. Myös sitä, että jos joku lintsasti koulusta, yhteiskunnallinen merkitys tuotiin esille. Onko oikein, että verovaroin maksetussa opiskelussa joku saa lintsata? Onko oikein, että työpaikalla joku saa lintsata?

Miten oppilaitoksen toiminnassa näkyi eettisyyskasvatus? 

Oppilaita ohjattiin ajattelemaan eettisesti asioita. Omillakin tunneilla usein keskustelimme asioista, että mikä on oikein ja mikä on väärin ja kenen kannalta. Pakolaisasia nousi omilla tunneilla joka kerta esille, ja pyrin heitä ohjaamaan siihen ajatteluun, että miltä tuntuu lähteä omasta maastaan ja kodistaan pakoon.

Kotieläimiä kohdellaan hyvin oppilaitoksessa ja siihen myös oppilaat ohjataan. Metsänhoitoja noudatetaan ja luonnonlakeja kuunnellaan.

Näkyivätkö kestävän kehityksen ja ympäristövastuun periaatteet oppilaitoksen toiminnassa ja opetuksessa?

Kuten jo useaan otteeseen on tullut esille, että bioenergian kehittäminen on koululla tärkeässä roolissa joten tämähän on sekä kestävää kehitystä että ympäristövastuuta. Oppilaitoksessa kierrätetään sekä esimerkiksi sammutetaan valot aina, kun luokassa ei olla. Itse pyrin siihen, että jos annoin tuloisteita, ne olivat kaksipuolisia.

Arvioi ydinsuunnitelman merkitystä opettajan työkaluna.

Ydinsuunnitelma oli hyvä siinä mielessä, että siihen oli jäsennetty asiat, että mitä opetan ja miten. Toisaalta pelkkä havainnointi etukäteen ei riittänyt tai vastannut sitä, että miten ne omat tunnit lopulta tulevat menemään. Tarkoitan sitä, että minun ja oppilaiden välinen opetustyyli ja -menetelmät saattavat poiketa niin paljon opettajasta, jonka tunteja on käynyt seuraamassa, että ne havainnot eivät välttämättä toimi omassa  opettuksessa. Olen sitä mieltä, niinkuin moni muukin opettaja, että vasta siinä tunnilla huomaa, että toimiiko jokin opetusmenetelmä vai ei. Pitää opettajalla olla varasuunnitelma ja rohkeutta muuttaa opetusmenetelmiä lennossa, jos tilanne sitä vaatii. Itselle kävi esimerkiksi niin, että käytin PADLET-työkalua eräällä tunnilla, mutta lopulta sinne seinälle alkoi tulla vaan asioita, jotka eivät liittyneet millään tavalla asiaan, niin havaitsin, että PADLET ei ollut hyvä työkalu ja opetusmenetelmä kyseiseen asiaan.


Pääsitkö opetuksessasi niihin tavoitteisiin joita toit esiin ydinsuunnitelmassasi? 

Pääsin kyllä lukuunottamatta TOP-jaksoja ja näyttöjä. Nämäkin onneksi järjestyivät liiketalouden puolelta, että oli mahdollisuus mennä mukaan TOP-paikkoihin mukaan. Pääsen myös vielä arviointikeskusteluun ja ammatillisessa oppilaitoksissa kiertävä Road Show tulee Haapajärvelle 16.11., johon menen mukaan. Sain oppilaat mukaan keskusteluihin ja opettaminen ja oppiminen tapahtui vuorovaikutuksessa.


Miten hyvin pystyit toteuttamaan ydinsuunnitelmassa mainitut sisällöt ja menetelmät?

Ydinsuunnitelmassa mainitut sisällöt ohjasivat opettamistani koko kurssin ajan. Menetelmätkin pääsääntöisesti olivat samat, joita ydinsuunnitelmassani olin maininnut. Joitakin menetelmiä jouduin muuttamaan, mutta en kokenut sitä ollenkaan vaikeaksi asiaksi. Olin varautunut jokaiselle tunnille varasuunnitelmilla joten mikään ei tullut siinä mielessä yllätyksenä.

Kokemuksesi opettajayhteisön jäsenenä olemisesta. Olitko tasavertainen opettaja opettajien joukossa?

Koin olevani tasavertainen opettaja toisten joukossa ihan täysin. Opettajayhteisön jäsenennä oli oikein mukava olla.

Millaista ohjausta sait ohjaavalta opettajalta? 

Keskustelimme yleensäkin opettamisesta oppilaitoksesta, opetussuunnitelmasta ja miten asiat käytännössä tapahtuu. Ohjaava opettaja antoi neuvoja, jos tarvitsin. Meidän opetustyylimme erosivat mielestäni siinä, että itse halusin ottaa oppilaat mukaan ja kuulla oppilaiden mielipiteitä ja keskusteluja, ohjaava opettaja oli perinteisempi.

Mitä ohjaukseen ja osaamistavoitteiden saavuttamiseen liittyviä asioita jäit kaipaamaan?

En muuta kuin näyttöön liittyvää arviointia ja sitä prosessin hallintaa. Tämä kumminkin onnisui liiketalouden puolella.

Oman alan pedagoginen osaaminen

Opin suunnittelmaan, toteuttamaan ja arvioimaan oman alani opetusta. Omaa substanssialaani en kumminkaan ihan täysin luottanut, vaan piti moni asia varmistaa ja opetella itse ennenkuin uskalsin opettaa. Opin opiskelujeni aikana opetellut lukemaan sanomalehtiä, katsomaan uutisia ja seuraamaan yhteiskunnallisia asioita ihan eri kantilta. Nyt ymmärrän, että kaikki liittyvät omaan substanssialaani. Löysin opetusharjoittelussani hyvät pedagogiset keinot, joilla sain oppimista tapahtumaan.


Yhteistyö- ja vuorovaikutusosaaminen

Olen aina pitänyt itseäni yhteistyökykyisenä ja vuorovaikutustaitojani hyvinä, pidän edelleenkin. Työelämän ja oppilaitoksen väliset yhteistyö ja vuorovaikutus tuli siinä mielessä yllätyksenä minulle, että se on niin suuri osa opettajan työtä. Tähän asiaan en varsinaisesti päässyt perehtymään suoraan omassa kurssissani, mutta muuten asia tuli jokapäiväisesti oppilaitoksessa esille. Ja itse pääsin liiketalouden puolella mukaan työelämän, opiskelijan ja oppilaitoksen väliseen yhteistyöhön.

Työelämäosaaminen

Ymmärrän sen, että työelämäosaaminen ja työelämä ovat oleellisena osana omaa ammattialaani. Tässä olen vielä noviisi, koska en ole päässyt kuin kerran top-paikkaan ja näin ollen se käytännön osaaminen puuttuu, vaikka nyt teoriassa tiedän miten asiat tapahtuvat ja miten ne linkittyvät toisiinsa.

Kehittämisosaaminen

TKI-toiminta on tärkeässä roolissa ammatillisella puolella. Pyrin itse kehittymään koko ajan opettajana, otan asioista selvää sekä seuraan omaa alaani. Oppilaitoksissa erilaiset projektit, hankkeet ja asioiden kehittäminen ovat tärkeässä roolissa oppilaidenkin oppimisen kannalta.

LOPPUPOHDINTAA 

Ammtillinen opettaja joutuu varmastikin enemmän vielä työelämän kanssa yhteistyöhön, jos oppilaat ovat enenevissä määrin työelämässä oppimassa. Myös ajatuksia herättävää on se, että mitä oppilaiden joidenkin aineiden hyväksiluku tarkoittaa siinä mielessä, että jääkö osa oppilaista luokan ulkopuolelle, jos hyväksilukuja eri oppiaineisiin on paljon ja mitä oppilaat tekevät silloin, maleksivat koululla vai kotona.

Oppimisympäristöt ovat ainakin nyt menossa enemmän työelämään, mikä on siinä mielessä hyvä juttu, että asiat opitaan käytännössä. Olen kumminkin sitä mieltä, että olisi hyvä opiskella asioita myös koululla, eikä liikaa siirtää vastuuta oppimisesta työpaikoille. Mielestäni kumminkin opettajien tehtävä olisi enemmän opettaa ja ohjata oppilaita oppimaan, miten se voi olla niin, että nykytrendi siirtää vastuuta oppimisesta työpaikoille. Onko niin, että ammatillisella opettajalla pitää olla hyvä auto, että pääsee kiertämään työpaikoille ;)?

Opettajalla on enemmän ja enemmän ohjaaja, antaa tukea ja kannustaa oppilaita oppimiseen. Kumminkin opettaja on ammatillisella puolella se, jota kuunnellaan ja, johon luotetaan, että hän osaa asiansa. Opettajan pitää myös osata olla tuntosarvet pystyssä, koska ongelmia oman elämän hallinnassa on ja osa oppilaista voi olla syrjäytmisvaarassa. Opettaja varmasti joutuu opettamaan koko ajan enemmän käytännössä ja ammatillisella puolella todennäköisesti tulee tiimiopettajuus lisäntymään ja yhteistyöhön pyritään enemmän toisten oppiaineiden kanssa.

Opetusharjoittelun analysointia ja yhteenvetoa

Opetusharjoittelu on nyt ohi, arvioinnit annettu ja palautteet kerätty.

Lähden kertomaan opetusharjoittelustani osaamistavoitteiden mukaan.

1. Oman substanssialan pedagoginen osaaminen

a) Opettajaopiskelija suunnittelee, toteuttaa ja arvioi oppismisprosessia opetussuunnitelman mukaisesti.

Toisella asteella opetussuunnitelmat muuttuivat 1.8. Sain opetussuunnitelman loppukeväästä 2015 itselleni, sen perusteella lähdin tunteja suunnittelemaan. Kurssin nimi oli yhteiskuntataidot. Opetussuunnitelma oli tosi mielenkiintoinen ja uskoin, että saan tehtyä mielenkiintoiset ja keskustelua herättävät tunnit, ja onnistuin kyllä. Itse jouduin ottamaan paljon asioita selville, vaikka ammattikorkeakoulututkinnossani oli asioita käsitelty. Epävarmuutta oli kumminkin omissa tiedoissani, joten todella paljon jouduin selvittämään ja opiskelemaan asioita itse ennenkuin niitä uskalsin alkaa opettamaan. Mielestäni tämä yhteiskuntataidot kurssi sisälsi paljon myös yleissivistävää tietoa.

Etukäteistietona oli, että ei kannata kirjoituttaa opiskelijoilla kovin paljon, toisaalta myös meidän opinnoissa oli paljon painotettu sitä, että oppiminen perustuu vuorovaikutukseen. Tämä opetusmenetelmä ohjasi opetusharjoitteluani, ja sitä oli maustettu erilaisilla tehtävillä, videoilla ja peleillä.

Opetusharjoitteluani toteutin opsin mukaan ja opetussuunnitelmassa oli myös selkeät arviointikriteerit, jotka vaadittiin tiettyyn arvosanaan. Itse kumminkin, myös toisten opettajien kanssa keskusteltuani asiasta, painotin arvioinnissa tuntityöskentelyä, aktiivista otetta sekä osallistumista keskusteluihin. Toisaalta olisi tehnyt mieli noudattaa uutta trendiä ja jättää kokonaan koe tekemättä, mutta sitä en kumminkaan uskaltanut tehdä.

b) Opettajaopiskelija hyödyntää tarkoituksenmukaisia opetus-ja ohjausmenetelmiä erilaiset oppilaat huomioiden

Etukäteen tiedossa oli, että ei kannata muistiinpanoja kirjoituttaa kovin paljon joten tätä noudatin, että asioista keskustelimme, videoita, pelejä eri tehtäviä. Pyrin siihen, että luki-ja kirjoittamisvaikeuksista kärsivät eivät joutuisi kohtuuttoman paineen alle. Myös tehtävissä oli oppilailla aina videomahdollisuus, jota he eivät kyllä käyttäneet hyväksi. Tätä mietin jälkikäteen, että olisi vain pitänyt määrätä, että osa videoi tehtävänsä.

c) Opettajaopiskelija ohjaa opiskelijoiden ammatillista kasvua

Oppilaani olivat metsäalan opiskelijoita, eli eri puolelta kuin minä, mutta monen yhteiskunnalliseen asiaan otin esimerkkejä metsäpuoleen. Esimerkiksi erilaisia yhteiskunnallisia tukia, joita metsänomistajat voivat saada, miten valtio tukee ja mitä myös metsänomistajien velvollisuuksia. Oman alaan liittyvää ammatillista kasvua pyrin heille antamaan, että ymmärtävät oikeasti merkityksen, että he pystyvät vaikuttamaan asioihin, että kannattaa toimia eikä hiljaa vain murista itsekseen asioista.


2. Yhteistyö- ja vuorovaikutusosaaminen

a) Opettajaopiskelija toimii tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa tilanteen edellyttämällä tavalla

Toimin kyllä tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa tilanteen edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi oppilaat saattoivat huumorilla ja vitsimielessä sanoa jonkun asian, johon pyrin heiltä kysymään asiaan liittyvän kysymyksen. Jos luokassa on vain 13 poikaopiskelijaa, niin kyllä opettajan pitää pystyä olemaan huumorintajuinen ja pyrkiä kertomaan asioista sieltä maailmasta, joka on heitä lähellä. Se, että jos olisin heti alusta asti ollut huumorintajuton tiukkapipo, olisimme ajautuneet hyvin kauaksi vuorovaikutuksesta, joka tuotti nyt kyllä hedelmää.

b) Opettajaopiskelija toimii yhteistyössä työyhteisön ja työelämän toimijoiden kanssa tavoitteiden suuntaisesti

Mielestäni minun vahvaa aluetta on tiimityöskentely ja osaan toimia yhteistyötä kohottavalla tavalla. Otin osaa opettajahuoneeseen keskusteluihin ja kyselin sekä keskustelin toisten työyhteisön jäsenten kanssa. Työelämän toimijoita ei varsinaisesti tässä opetusharjoittelussa tullut, mutta olin työssäoppimispaikassa  liiketalouden puolen opettajan mukana. Eli tutustuin työssäoppimisprosessiin ja menen vielä arviontikeskusteluun mukaan.

3. Työelämäosaaminen

a) Opettajaopiskelija toimii opiskelijoiden ja oppilaitoksen turvallisuuden huomioiden ja turvallisuutta edistäen.

Tutustuin turvallisuuskansioon, selvitin hätäpoistumistien, kokoontumispaikan sekä pidin puhelinta mukana, jos jokin ulkopuolelta tuleva uhka olisi tullut.

b) Opettajaopiskelija kuvaa ammatillisen opettajan verkostotoimintaa oppilaitoksessa ja sen ulkopuolella.

Ammatillisella opettajalla on paljon verkostotoimintaa oppilaitoksen ulkopuolella. Hyvä esimerkki ovat nämä top-jaksot, jolloin opettaja kiertää oppilaan top-paikoissa ja keskustelee asioista oppilaan ja työelämän edustajien kanssa. Monesti työelämän edustajat ovat yhteydessä suoraan opettajiin, jos työelämän edustajat tarvitsevat jotain esimerkiksi se voi olla jokin kyselyn teettäminen ja analysointi, harjoittelijoita tai projekteja. Oppilaitoksen sisällä opettajilla voi olla paljon keskenään erilaisia hankkeita tai kehittämistehtäviä.

c) Opettajaopiskelija hyödyntää työelämätuntemustaan oppimisprosessin ohjaamisessa.

Minulla, kun oli yhteiskuntataidot, tottakai oma työelämätuntemus ohjasi oppimisprosessia siinä mielessä, että kun työpaikoista oli puhe, kerroin mitä taitoja työelämässä arvostetaan. Mitkä ovat niitä hyviä tapoja työelämässä, joita todennäköisesti arvostetaan kollegoiden ja pomojen keskuudessa.

4. Kehittämisosaaminen

a) Opettajaopiskelija kuvaa oppilaitoksen tutkimus- ja kehittämis- ja innovaatiotoiminnan painopistealueet.

Bioenergian kehittäminen on tämän oppilaitoksen painopistealuetta. Bio- ja puukaasuprosessit sekä näiden kehittäminen on tämän oppilaitoksen painopisteenä. Centrian kanssa heillä on bioenergiastudio, joka kokoaa eri yksiköt yhteen. www.bioenergiastudio.fi

b) Opettajaopiskelija reflektoi omaa toimintaansa ammatillisen opettajan tehtävissä.

Suoriuduin ammatillisena opettajana mielestäni hyvin. Tässä opetusharjoittelussa ei ollut näyttöjä, joihin olisin halunnut tutustua joten otin itse yhteyttä liiketalouden puolelle, jotta pääsin tutustumaan tähän prosessiin. Olen ollut nyt mukana erään oppilaan työssäoppimispaikassa ja menen vielä hänen arviointikeskusteluun. Tämä prosessi oli minulle aivan outoa opintojeni alkuvaiheessa, mutta asioista ottaessani selvää, tämä muuttuu koko ajan selkeämmäksi.

Osasin huomioida erilaiset oppilaat ja löysin ne opetusmenetelmät, jotka sopivat tälle ryhmälle. Ryhmä oli suurimmaksi osaksi aktiivinen, otti hyvin osaa keskusteluihin ja jopa tuntui, että he odottivat tuntejani. Pystyimme hyvään vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa.

Itse olen sitä opiskelijaikää, että meille on opetettu kaikki oikeastaan muistiinpanojen ja tehtävien avulla. Pikkuisen hirvitti, että lähdin rikkomaan tätä kaavaa niin radikaalisti, mutta se kyllä kannatti. Oppimistulokset olivat hyviä, oppilaat kertoivat palautteessaan asioiden jääneen muistiin paljon paremmin keskusteluiden avulla. Muistivat esimerkit oikeasta elämästä hyvin, joita pyrin kertomaan.
Myös videopätkät koettiin hyviksi ja oppimista täydentäviksi.

Uskon, että usea poika kiinnostui jollakin lailla ainakin yhteiskunnallsista asioista ja omista vaikuttamismahdollisuuksistaan.

Arviointia en kokenut vaikeana, koska oli niin selkeät arviointikriteerit. Toiset opettajat kyllä sanoivat, että ennen oli helpompi arvioida, kun oli viisiportainen arviointi ja nyt on vain kolmiportainen+ se hylätty. Itsellä ei ole kokemusta siihen joten koin tämän suhteellisen helpoksi.

Harjoittelu oli oikein antoisa ja avartava kokemus. Noin puolet oppilaista oli tuttuja minulle ylläkoulun puolelta joten se ehkä helpotti tutustumista. Oli aivan mahtavaa, että itse sai suunnitella ja toteuttaa tunnit omalla parhaalla katsomallaan tavalla, tietenkin opetusharjoitteluani ohjaava hyväksyi tuntisuunnitelmani, mutta sain personoida tuntini omaan tyyliinin ja omiin opetusmenetelmiini.

Loppujen lopuksi se varsinainen opettaminen ei eroa mielestäni paljon minkään toisen opettajan tehtäviin, mutta ammatillisella opettajalla on niin laaja se muu toiminta, että se yllätti. Ajetaan autolla eri paikkakunnille, eri työpaikoille. Se oli minulle myös outo asia, että ei ole kuin viikoksi kerrallaan lukujärjestys sekä se tuli yllätyksenä, että voi olla semmoisia päiviä, jolloin ei ole opetusta ollenkaan, vaan tehdään sitä kaikkea muuta työtä, jota on.



Karin antaman palautteen käsittelinkin edellisessä blogipostauksessa.

Viides opetusharjoittelupäivä

Tämä päivä palautti taas jännityksen tunteen opetukseeni, koska Kari Heiskari AMOKista saapui katsomaan opetustuntejani. Lähtökohtaisesti siis jännitti paljon.

Aloitin tunnit jo tutuksi tulleella asialla eli kertasimme edellisen  kerran asioita lyhyesti. Sen jälkeen oppilaat pelasivat peliä jokamiehen oikeuksista http://www.jokamiehenoikeudet.fi/

Tämän jälkeen siirryimme päivän ensimmäiseen uuteen asiaan eli kuluttajan oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Katsoimme kaksi lyhyttä opetusvideota http://www.kkv.fi/opettajalle/kuluttajakauppa/opetusvideot/, sen jälkeen opetuskeskusteluja kuluttajana olemisesta. Olin tehnyt oppilaille myös muistilistan sekä liittyen ostamiseen että myymiseen, Kerroin myös elävästä elämästä esimerkkejä, mitä ongelmia minulla on ollut kuluttamiseen liittyen. Oppilaat tekivät myös mindmapit kuluttamisesta.

Sen jälkeen olin jakanut oppilaat valmiiksi ryhmiin, joissa heidän piti keskustella ongelmista, joihin he tai lähipiirinsä olivat kohdanneet ja miten niistä oli selvitty. Aikaa oli 5 minuuttia, ja sen jälkeen ryhmät kertoivat toisille asioistaan.

Tutkittiin myös sivua www.kuluttaja.fi, joissa oli osio ratkaisuja riitoihin. Tämä oli tosi kiva juttu, koska tässä oli oikeasta elämästä todellisia ongelmia, joihin oli todelliset ratkaisut. Myös musta lista kiinnosti, mutta ei ollut omalta alueelta onneksi yrityksiä.

Sen jälkeen oppilaille annoin tehtävämonisteen. Monisteessa oli muun  muassa tehtävä, ja heidän piti valita jokin tuote, jonka he ostaisivat valitsemastaan verkkokaupasta. Tutustua verkkokaupan palautus- ja maksuehtoihin. Olin myös laatinut ongelmatilanteita, joihin oppilaiden piti löytää ratkaisut.

Tarkistamisen jälkeen siirryimme seuraavaan asiaan eli yhdenvertaisuuden käsittelyyn. Aluksi pohdimme, että mitä se tarkoittaa ja toteutuuko se. Katsoimme myös asennemeininki-videoita, ja keskustelimme asioista. Aloitimme Kari Tapion kappaleella "Olen suomalainen", jota esitti erilaiset suomalaiset ihmiset.  Videoissa esiintyi romani, pyörätuoli-ihminen ja sokea. Toivon ja uskon oppilaiden silmien auenneen näihin asioihin. Ekaksi minua myös hirvitti sanoa oppilaille pyörätuoli-ihmisen jälkeen se, että me kaikki voimme milloin tahansa ennalta-arvaamattomasti joutua pyörätuoliin. Tähän myös Kari kertoi. että Suomessa tehdään jo ennakkoon asuntoja niin, että jos ihminen joutuu pyörätuoliin. On paljon edullisempaa rakentaa talot etukäteen jo niin, että pyörätuolilla on mahdollista liikkua kuin korjata onnettomuuden sattuessa talot. Se tulee kalliiksi yhteiskunnalle.

Päivä oli ohi, pikkuisen jäi kesken. Emme ehtineet padlet-seinille ollenkaan,

Tuntien jälkeen oli arvioinnin aika.

Kari kysyi, että jännittikö minua ollenkaan. Aluksi unohdin sen jännityksen, mutta ensimmäisen tunnin puolessa välissä oikein tunsin kuinka ääni värisi, kun tuli se tunne, että Kari ja Osmo ovat siellä luokan perällä ja katsovat minua.

Hyvää palautetta sain siitä, että kyselevä tapani oli hyvä ja samoin rytmitys sekä opetusmenetelmäni olivat hyviä. Se, että asioita kerrottiin tarinoiden avulla ja esimerkkejä oli oikeasta elämästä olivat myös olussaa.

Kehitettävää oli se, että aluksi olisi ollut hyvä näyttää päivän opiskeltavat asiat kertaamisen jälkeen. Ja tätä aion kyllä myös jatkossa käyttää. Lopuksi olisi myös ollut vielä hyvä koota asiat yhteen, mutta tässä loppui minulla aika kesken.

Neljäs opetusharjoittelupäivä

Olen ottanut tavaksi kerrata lyhyesti edellisen tunnin asiat oppilaiden kanssa heti tuntien alkuun. Koen tämän hyväksi asiaksi, ja asioiden jäävän paremmin mieleen. Eli tämäkin päivä aloitettiin sillä, että mietimme edellisen kerran asioita.

Oppilaat palauttivat myös kirjoitelmansa omasta kulutuskäyttäytymisestään sekä kulutusseuraamisensa. Tosi hyvin olivat kyllä seuranneet,  mihin rahansa ovat laittaneet. Toinen juttu, että jokaisessa kirjoitelmassa luki, että pikavipit eivät kannata. Että ainakin joku asia oli jäänyt kyllä tosi hyvin mieleen. Sitä vähän harmittelin, että kukaan ei ollut käyttänyt viedeointimahdollisuutta. Asiat olisivat tulleet paremmin esille joiltakin oppilailta, jos olisivat videoineet. Osan kirjoitelmat olivat lyhyitä ja vain apukysymyksiin oli vastattu  yhdellä sanalla. Asiaa kyselin, että mikseivät videoineet, mutta eivät olleet uskaltaneet/kehdanneet omaa naamaansa kuvata. Minulta jäi sanomatta, että olisi voinut vain puhuakin ilman, että oma kuva näkyy. Ihan ymmärrettäväähän tämä onkin, että eivät halua omaa kuvaansa vidoida.

Tarkistimme monisteen, joka käsitteli eduskuntaa ja hallitusta sekä katsoimme videon kansanedustajan työstä sekä siitä miten julkista työ eduskunnassa on.

Oppilaat pelasivat myös kahta ensimmäistä peliä
 http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/talousaapinen/pelit/ tuolta nettisivulta. Pelit olivat mieluisia.

Oikeudet ja velvollisuudet olivat uutena asiana tänä päivänä. Ensin oppilaiden piti miettiä, että mitä oikeuksia ja velvollisuuksia he tietävät heillä olevan. Tämä tuotti päänvaivaa, ne ovat niin päivänselviä juttuja, että eivät olleet tulleet ajatelleeksi. Pienen johdattelun avulla kumminkin oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan tunnistivat. Kirjoitutin myös muistiinpanoja oikeuksista ja velvollisuuksista Suomessa. Sen jälkeen oppilaiden piti etsiä tietoa, että miten Suomen kansalaisuuden saa ja jaoin heille Suomen kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet-monisteen. Ryhmissä oli 10 minuuttia aikaa miettiä mitä asioita herättivät oikeudet ja velvollisuudet. 10 minuutin jälkeen saivat  kertoa mielipiteitään.

Suuren ja pääasiassa asiallisena pysyneen keskustelun aiheuttivat oikeuksista ja velvollisuuksista pakoilaiskysymys ja se, että Suomen lakia pitää noudattaa Suomessa.  Pakolaisasia on noussut oikeastaan joka tunnilla esille, mutta näin neljännen kerran jälkeen olin jo huomaavinani kaikista kriittisimmässäkin oppilaassa jo hieman pehmennystä omiin mielipiteisiinsä.

Toinen paljon keskustelua herättänyt asia oli vanhempien velvollisuus huolehtia lapsistaan. Ja tässäkin keskustelu pysyi asiallisena, vaikka monenlaisia mielipiteitä kuulimme. Minusta on hienoa, että pojat uskaltavat kertoa omia mielipiteitään toisten kuullen ja hämmästellä asioita. Koen, että olen saanut luokkaan sellaisen vapaan ilmapiirin, jossa on helppo kertoa oma mielipiteensä ilman teilausta.

Näiden keskustelujan jälkeen, oppilaat saivat toiminnallisen tehtävän. Olin tehnyt väitteitä oikeuksista ja velvollisuuksista, ja oppilaiden piti liikkua aina siihen nurkkaukseen, jota he pitivät oikeana tai vääränä. Näihinhän oli aina vain yksi oikea vastaus ja katsoimme aina väite kerrallaan, että missä olisi pitänyt olla.

Opettajanhuoneessa keskustelimme ammatillisesta opettajuudesta ja Jedun bioenergia-hankkesta. Samoin pidimme pienen oppilaspalverin.

Huomenna menen Jedun kauppaopiston osastolle TOP-roadshowta kiertelmään, koska vielä näyttöarviointi aiheuttaa minussa epävarmuutta. Toivottavasti tulen viisaammaksi ja varmemmaksi sen suhteen.

Minua  harmittaa kovasti, että opetusharjoittelu lähenee loppuaan. Oppilaat ovat tulleet tutuiksi ja luokassa on vapaa ja hyvä ilmapiiri, jossa oppilaat uskaltavat kertoa mielipiteitään ja perustella niitä. Luokka myös hiljenee, kun on hiljaista tekemistä. Ensi kerralla tutorit ovat seuraamassa opetusta ja sen jälkeen on enää yksi opetuskerta. Olen varma näin herkkänä ihmisenä, että viimeisen opetuskerran jälkeen, kyyneleet tulevat silmiini.

Pohdintaa opettajuudesta

Ihmisillä on tietynlaiset käsitteet opettajuudesta niinkuin monesta muustakin ammatista. Ehkä tavallisin stereotypia opettajasta on nutturapäinen naisopettaja, jolla on silmälasit.

Itse olen kesästä lähtien miettinyt opettajan ominaisuuksia ja mikä tekee jostakin hyvän  ja mukavan opettajan.

Syksyllä sanoin, että nyt minä muutan omaa tyyliäni: alan hillityksi ja asialliseksi,en naura isosti enkä varsinkaan puhu suurella äänellä, enkä kerro tarinoita omasta henkilökohtaisesta elämästäni ja pysyn vain siinä varsinaisessa asiassa niin oppilaiden kuin työkavereiden kanssa. Tätä kumminkin pohdin uudestaan ja mietin, että miksi minun pitäisi muuttaa koko oma persoonani täyttääkseni omasta mielestäni hyvän opettajan ominaisuudet. Onko se asiallinen, kauniisti pukeutuva, hillitty ja aina asiassa pysyvä kumminkaan parempi opettaja, kuin semmoinen, joka havainnollistaa asioita omasta elämästään, kysyy joskus oppilaalta, että miten kävi viikonlopun jääkiekkopelissä, tuliko mopo kuntoon tai sanoo oppilaille tykkäävänsä Kaija Koosta? Ja nyt voin vastata, että ei ole. Oppilaat ovat erilaisia ja niin myös opettajat. Joku oppilas oppii paljon paremmin opettajalta, joka tuo itsestään inhimillisen puolen esille ja joku toinen siltä hillityltä opettajalta, joka ei anna itsestään välttämättä mitään muuta kuin opettajan roolinsa.

Omaa koulutaivaltani miettiessäni ihan alakoulusta näihin päiviin asti, minun kauhukuva oli se opettaja, joka ei antanut koskaan mitään itsestään. Se, että oppilaat istuvat hiljaa ja kuuntelevat opettajaa, oli aivan hirveää minunkaltaiselle oppijalle. Siihen vielä muistiinpanojen kirjoittaminen ythäaikaa opettajan selittäessä asioita. Minä halusin actionia ja, jos sitä en saanut, ehkä järjestin sitä itse, jos ei opettajan kanssa synkannyt. Tätä olen kyllä harmitellut kovasti, että minun omiin opiskeluihin on vaikuttanut aina opettaja paljon. Liian paljon. Jos en tykännyt, ei kurssiarvosanalla niin väliä. Jos tykkäsin opettajasta, kurssiarvosanat olivat loistavia. Pitää oikein nostaa amk-opinnoissani esille yliopettaja Pekka Paajanen. Oli muuten mahtava opettaja, minulle oli aina tärkeää saada Pekan kursseista kiitettäviä.  Yhdestä tentistä piti kyllä lähteä liian aikaisin pois, koska piti lähteä hakemaan koiranpentua ja en ehtinyt vastaamaan pariin viimeiseen tehtävään. Pekka kyllä kovasti ihmetteli, että miten sain vain kolmosen. Meinasi häntäkin kyllä hymyilyttää, kun sanoin syyn. Hän kertoi minun olevan niin luonnonlapsi ja tarkoitti pelkkää hyvää ;).

Nykyopinnoissani olen jo oppinut istumaan hiljaa ja kuuntelemaan, mutta edelleen opettajalla on myös suuri rooli opintoihini, mutta nykyään ymmärrän, että tykkäsin tai en, minun pitää yrittää parhaani.

Näitä asioita peilatessani olen tullut siihen tulokseen, että on aivan mahtavaa, että on erilaisia opettajia. En aio muuttaa itseäni sen takia, että täyttäisin jonkun mielikuvan hyvästä opettajasta. Jonkun toisen mielikuva hyvästä opettajasta voikin olla juuri toisenlainen. Ja tottakai, vaikka olen nopea puhumaan ja vielä isolla äänellä sekä tykkään nauraa ja kertoa omasta elämästäni havainnointikeinoin, mutta kyllä ne asiat tulee opetetuksi siitä huolimattakin, jotka OPS:ssa on. 

Itse olin Maaritin kurssin jälkeen vielä varmempi asiastani. Maarit sanoi tolloilun olevan jopa suotavaa opettajalle, ja luokan vapaa ilmapiiri tukee monen oppimista. Kun opettaja tolloilee ja kertoo omasta elämästään oikeita esimerkkejä ja ehkä jotain muutakin henkilökohtaista, oppilaille tulee turvallinen olo. Opettajakin on vain ihminen.

Se, että joku opettaja kysyy oppilaalta, että miten meni viikonloppu tai tuliko tehtyä maaleja, ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin se voi oppilaalle tosi tärkeä juttu, että opettaja kysyy. Hän on silloin kiinnostunut nuoren elämästä. 

Noudatan opsia tietenkin, sekamelskaksi tunnit eivät saa mennä, kerron asioita, nauran, iloitsen, puhun, kyselen ja kuuntelen. Pidän järjestyksen. Olen oma itseni ja aito enkä tosiaankaan ole täydellinen, enkä sitä myöskään esitä. Teen virheitä ja pyrin niistä oppimaan. Huumori on tärkeää. Nautin elämästä ja opettamisesta. Osaan kyllä mukauttaa viestintää. En kritisoi minun vastakohtiani, päinvastoin se on mahtavaa, että on erilaisia ihmisiä ja opettajia sekä opettajaihmisiä :). 

Tässäpä vielä hieno laulu!

Ja painavaa asiaa.

Kolmas opetusharjoittelupäivä

Maanantaina oli kolmas opetusharjoittelupäivä, enää ei jännitä oikeastaan yhtään ja tunnen oloni kotoisaksi ja itsevarmaksi :). Minut on otettu hyvin vastaan Jedulla. Tuntien valmistelu vie paljon aikaa. Silloin, kun tuntuu tunnit jo hyviltä, tuleekin taas uusi idea, joka imaisee mukanaan.

Maanantaina ensimmäisellä tunnilla kerrattiin edellisen kerran tärkeimmät asiat. Tämän jälkeen keskustelimme SOME:sta ja sen hyödyistä ja haitoista. Hyödyt ovat suuret tunnettavuuden kannalta ja onhan se myös ilmainen markkinointikanava. Yhtenä haittana pohdittiin sitä, että saadessaan huonoa palvelua tai huonon ostostapahtuman, on se liian helppoa laittaa some-maailmaan levitykseen ja jopa mustata yrittäjän maine. Parempi keino olisi ilmoittaa asiasta suoraan yritykseen, on voinut sattua jokin väärinymmärryskin. Oppilaat saivat tutustua Facebookissa eri yritysten sivuihin-->keskustelua hyvistä ja huonoista. Päähuomio kiinnittyi Jounin Kaupan Facebook-sivuun. Tänään oli siis myös se päivä, että kaksi oppilasta saivat soittaa Sampo Kaulaselle. Itse olin aiemmin ollut yhteydessä häneen ja hän oli luvannut vastata kysymyksiin SOMEn hyödyntämisestä.

Soiton jälkeen oppilaat kertoivat muulle luokalle Sampon sanoman, että kauppaan tulevista asiakkaista 95 % tulee SOME:n kautta. Että todellakin on hyötyä. Hän kertoi myös saavansa hyvän mielen arvonnoista, on saanut paljon uusia yhteistyökumppaneita ja tutustunut uusiin ihmisiin. Palautetta hänelle tulee laidasta laitaan, mutta hyöty on suuri. Pojat kertoivat Sampon olevan rento tyyppi, ja tämmöinen kuva kyllä jäi minullekin puhelinkeskustelustamme+ se, että hänellä on suuri sydän.

Toisella tunnilla aiheena oli oma talous. Aluksi katsoimme "Kukkaron herraksi".

Tämän jälkeen keskustelimme siitä miten nopeasti oman talouden saa huonoon jamaan, ja mitä pitää tehdä siinä tapauksessa, jos tuntuu rahojen loppuvan liian aikaisin.  Pikavipit ovat monen talouden rappion alku. Oppilaat kertoivat siitä, että mistä saavat rahaa ja mihin kuluttavat. Tässä keskustelussa kyllä tuli naurettua koko porukan kanssa, sen verran pilke silmakulmissaan oppilaat kertoivat menoistaan :). Oppilaat joutuvat seuraamaan viikon ajan oppimistehtävänään omaa kulutustaan ja kirjaamaan joka päivälle ylös omat menonsa, sen lisäksi he joutuvat pohtimaan omaa kulutuskäytäntöään,  tehtävänanto kursiivilla. Videokuvamahdollisuus esimerkiksi Whatsupilla sen takia, että myös erilaiset oppijat tulee huomioiduksi.

JEDU, Haapajärvi maa- ja metsätalousosasto              OPPIMISTEHTÄVÄ

Oma talous

MINÄ KULUTTAJANA

Kirjoita lyhyt essee TAI kerro videokuvan välityksellä millainen kuluttaja olet. Pohdi ainakin seuraavia asioita:

-          Tiedätkö kuinka paljon sinulla on omaa rahaa käytössä viikossa?

-          Mistä saat rahaa?

-          Puuttuvatko vanhempasi rahan käyttöösi?

-          Mitä isoja hankintoja olet tehnyt viime aikoina? (mopokortti, mopo, pyörä, puhelin jne.)

-          Mietitkö etukäteen hankintojasi? Ostatko heräteostoksia?(=Vaikka ei olisi tarvetta, mutta löytyykin joku kiva juttu)

-          Säästätkö rahaa? Teillä esimerkiksi ajokortti-ikä lähenee, mistä rahat?

-          Mitä mieltä pikavipeistä? Kannattaako vai ei?

-          Oletko huolestunut koskaan rahankäytöstäsi? Elätkö yli varojesi?

Lähetä kirjallisesti spostiin niina.tiitto@haapajarvi.fi tai 0453529418

Kolmannella tunnilla ehdimme aloitta asioita eduskunnasta ja hallituksesta. Olin tehnyt kysymykset, joihin oppilaat alkoivat etsimään tietoa. Tässä laitoin oppilaat hiljaiseen työhön, jotta hekin, joiden aivot naksahtavat käyntiin hiljaisuudessa (Maaritin sanoin) saavat oman sopivan opetusmenetelmän. Hiljaisuus onnistui hyvin ja oppilaat löysivät vastauksia. Annoin pari sivua, josta oli apua eli www.eduskunta.fi ja www.valtioneuvosto.fi Ensi viikolla tarkistamme vastaukset.

Kivasti sujuu, oppilaat ovat mahtavasti mukana. Ensi viikolla testaamme toiminnallisia menetelmiä :).

Opetusharjoittelun jatkosta ja vähän muustakin

Menin sitten julkistamaan blogin Facebookissa, jota olen välillä katunut kyllä, kun nyt minun ajatukset ovat kaikille nähtävissä. Mutta lopulta olen ajatellut, että nehän ovat minun ajatuksia ja minun tuntemuksia, ja eri mieltä saa olla joten eihän tämä edes kovin vakava asia ole, vaikka se nyt onkin useiden ihmisten tiedossa. Toivottavasti vähän tulee muillekin uusia näkökulmia tai ideoita tai vaikkapa oppii tuntemaan minua enemmän. Tässäpä nyt oli tätä liirum-laarumia, josta amk:n yliopettaja opiskeluaikana minua usein moitti :).

Nyt siis varsinaiseen asiaan.

Toinen opetusharjoittelupäivä takana Jedulla ( www.jedu.fi ) ja tuntuu kyllä hyvältä. Olen myös saanut hyvin linkitettyä yhteiskunnallisia asioita metsäpuoleen, koska opiskelijathan ovat tulevia metsuri-metsäpalvelutuottajia ja tarkoitus on saada heidät hoksaamaan, että miten yhteiskunnalliset asiat liittyvät heidänkin alaansa. Tämähän on tarkoittanut itselle paljon opiskeltavaa ja metsäalan tutkimista, mutta KEMERA on tärkeä asia oppilaille ja myös metsänomistajan velvollisuudet ja oikeudet :).

Tänä päivänä piti viimeistellä viime kerralla aloitetut aloitteet, ja olipa mahtavia aloitteita oppilaat tehneet. Vau. Keskustelimme yhteiskunnan palveluista ja miten ne kaikki rahoitetaan. Oppilaat joutuivat miettimään 2 minuuttia parin kanssa yhteiskunnan käsitteitä ja sen jälkeen selittää ne toisille. Nämä olin tarkoituksella valinnut vähän äärilaidoille, koska halusin tietää heidän tietotasonsa. Hyvä oli!

Olin tehnyt heille pari monistetta, joista sitten keskustelimme yhdessä. Oli myös tehtävä, jossa oppilaiden piti tunnistaa yhteiskunnan rahoittamia palveluja. Esimerkkitekstissä oli muun muassa kouluun, terveydenhuoltoon, teihin, poliisiin ja nuoristotaloon liittyviä asioita, joita piti siis tunnistaa. Lukivat sen itse ja minä luin sen heille vielä ääneen. Hyvin tunnistivat kyllä. Oppilaat myös miettivät, että mitä yhteiskunnallisia palveluja ovat käyttäneet. Osa on niin päivänselvää, että oppilaat hoksasivat, että jokuhan senkin maksaa, että vesi tulee hanasta tai rakennetaan uusia teitä. On kiva maksaa veroja. Tutustuimme myös www.verokuitti.fi sivustoon, jossa eritellään tulosta, että mihin verot menevät. Tämä oli mielenkiintoinen oppilaille. Oppilaiden piti lisäksi etsiä tietoa KEMERAsta.

Mietimme myös, että mistä kaikesta maksamme veroja vielä välillisesti ostaessamme esimerkiksi ruokaa ja bensaa.

Perinteisiä muistiinpanoja oppilaat saivat kirjoitettavakseen kunnallishallinnosta. Kunnan jäsenten oikeudet ja velvollisuudet tulivat tutuiksi. Ihan tarkoituksella otin muistiinpanojen kirjoituttamisen, koska halusin testata oppilaita ja saada palautetta opetusmenetelmistä, että onko parempi keskustelemalla/havainnollistamalla oppia vai onko tarpeen kumminkin muutama sananen laittaa itsekin ylös. Oppilaat ehdottomasti kannattivat vuorovaikutusta, mutta muistiinpanojakin voisi välillä kirjoittaa.

Tässä vielä peli, jota oppilaat pelasivat http://www.virtuaalikunta.net/fi/pelit/Sivut/default.aspx 

Kotiläksyksi tuli omaan kotikuntaan liittyvä tehtävä, jossa pitää selvittää eri asioita liittyen omaan kotikuntaan.

Olen jo kesällä suunnitellut tunnit valmiiksi, mutta nytkin edellisellä viikolla aloin katselemaan tuntisuunnitelmia ja käytin vielä sunnuntaina neljä tuntia valmisteluihin lisää 😊. On niin kiva tehdä omia tunteja omalla tyylillä :). Tähän astihan pääsääntöisesti olen tehnyt opettajan töitä toisten ohjeiden mukaan, nyt se on niin mukavaa, kun saa tehdä tunneista omannäköisensä ja omilla opetusmenetelmillä. Porukka on aktiivinen ja ottaa osaa keskusteluihin. Olen tehnyt powerpointille tunnit ja tykin kautta näkyvät diat, joissa on aina kerrottu seuraava tekminen tai ohje.

Ensi maanantaina onkin sitten jännät paikat, kun soitamme Jounin Kaupan Sampo Kaulaselle, hän on luvannut vastata kysymyksiin sosiaalisen median hyödyntämisestä. Tämä on opsissa. Kun itse soitin Sampolle, näin jo kauhukuvat mielessäni miten ei tuu sanaa suusta enkä saa sanottua asiaani, mutta uhkakuva oli väärä ja Sampo on mielestäni yksi Suomen parhaimmista somen hyödyntämisessä.

https://www.facebook.com/Jouninkauppa

Näillä mietteillä. Ja, jos nyt satut lukemaan tätä blogia, olisi kiva, että kommentoisit jotain tai antaisit palautetta.

Ensi viikolla kirjoitellaan lisää taas.