Oppimiskäsityskirjoitelma

Niina oppijana

Itse olen aina ollut sellainen oppija vielä aikuisiälläkin, että hirveän paljon se oma motivaatio ohjaa oppimista eli sillä tavalla minulla voisi olla humanistinen oppimiskäsitys. No seuraavassa avaan vähän enemmän oman opiskelun taustoja.

Alakouluni kävin pienellä kyläkoululla, jossa oli niin pelottava rehtori, että oli pakko opiskella ja oppia ne asiat, koska muuten joutui hirveään valitusrumbaan ja opettajan silmätikuksi. Onneksi enää sellaisia opettajia ei taida olla. Varsinkin matematiikka ja äidinkieli olivat sellaisia, että kaikki sijamuodot oli osattava ja tehtävät osattava laskea. Kumma kyllä, noihin aineisiin ei jäänyt kammoa vaan olivat minun lempiaineita. Eli aika tunnollisesti opiskelin alakoulun ja yläkoulun. Taideaineet olivat minun heikko kohta ja niissä en pärjännyt. Lukiossa pesäpalloilu vei voiton ja opiskelu ei todellakaan ollut minun ykkösasiani. Jos opettaja oli ärsyttävä tai en löytänyt yhteistä säveltä, menin sieltä mistä aita oli matalin, myös ammattikorkeakoulussa. Jos taas opettaja oli mukava ja tunnit olivat monipuolisia, innostuin ja tein parhaani ja samalla myös pärjäsin niissä aineissa. Eli tavallaan tämäkin on sitä humanistista oppimiskäsitystä, koska se oma motivaatio ja oppimisen mielekkyys tärkeitä. Ja tällöin myös itse kantaa vastuuta siitä oppimisesta opettajan tukemana vain. 

Kaikista parhaiten koen oppivani sillä lailla, että asia puhutaan auki tunnilla, kirjoitetaan muistiinpanoja ja käytetään esimerkkejä, kuvioita. Puhuttu jää vielä paremmin mieleen, jos pystyn sen yhdistämään johonkin asiaan. Eli joku pikku pätkä elävää kuvaa on  ihan mahtava minun oppimisen kannalta. Kun luin minkälaisia erilaisia oppijoita on, olen niin täysin visuaalinen oppija. Niin hyvin sopivat minuun: että puhe on nopeaa ja epäselvää, vaikeuksia löytää oikeita sanoja, vaikka tietääkin mitä haluaa sanoa, olen myös hyvä organisoija sekä yliopettaja ammattikorkeakoulussa jaksoi ihmetellä kirjoitustaitojani ja sanoi minun kirjoittavan hyvin, mutta paljon myös liirumlaarumia J.  Ja vielä yksi, että olen tunnollinen arvostan omaa ympäristöäni. Ainoa, joka ei oikein passaa minuun on näytteleminen ja piirtäminen, niissä en todellakaan ole kovin hyvä.

Oppimiskäsityksiltäni koen kyllä olevani melkoinen sekamelska eri oppimiskäsityksiä. Valoitanpa asiaa seuraavassa. Eli esimerkiksi, jos minun päähän tulee joku ristiriita, minun on pakko se selvittää, vaikka se olisi ihan yksinkertainen asia. Vaikka joku muu sanoo minulle asian olevan niin, se ei välttämättä riitä minulle vaan minun pitää ehdottomasti ymmärtää se asia ja se, että miksi niin tapahtuu. Myös pidän vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa, niin  koen oppivani hyvin. Nämä asiat siis ovat kognitiivista oppimiskäsitystä. Konstruktiivisesta taas koen omaavani esimerkiksi sen, että oman toiminnan kautta tapahtuu se oppiminen, jos ei omassa toiminnassa tapahdu mitään, en kyllä opikaan. Ja se, että siinä puhutaan siitä ymmärtämisen painottamisesta. Jos en ymmärrä, jään jumiin ja en pääse eteenpäin. Kun opettajakorkeakoulussa puhuttiin kokoajan siitä itsearvioinnista ensimmäiset päivät ja en todellakaan ymmärtänyt mitä se tarkoitti, olin ihan pihalla. Onneksi viimeisinä lähipäivinä kesäkuussa pääsin vähän jäljille. Myös itsellä on niin selvä tavoite ohjaamassa tässä koulussa omaa oppimista.

Itse koen, että omaa alaani, joka siis on kaupallinen ala, opetetaan parhaiten monipuolisesti ja esimerkkien sekä työssäoppimisen avulla. Opiskelijat haluavat esimerkiksi tietää, että minkälaisia asiakaspalvelutilanteita on olemassa ja miten niistä vaikeista asiakkaista selviytyy. Toisaalta taas kirjanpitoa opitaan tekemällä sitä kirjanpitoa ja opettajan pitää olla neuvomassa, ettei virheitä tulisi. Kirjanpitoa pidettäessä kyllä opettajalla on suuri vastuu ja esimerkein täytyy näyttää, että miten sitä tehdään. Markkinointia taas opitaan katsomalla esimerkkejä, minkälaisia ovat hyvät ja minkälaisia epäonnistuneet markkinoinnit. Tekemällä itse myös markkinointia. Viestintää opettaessa taas on tärkeää viestiä tunneilla.

Eli yhteenvetona loppuun vielä, että olen siis visuaalinen oppija ja oppimiskäsityksiltäni humanistisen, kognitivistinen ja konstruktiivinen. Mutta siinä mielessä aika jännä, että tuo humanistinen oppimiskäsitys on se, jota aika paljon opekorkeakoulussa käytetään, kun se itsereflektointi on niin tärkeässä asemassa ja juuri sen itsereflektoinnin koin niin vaikeaksi aluksi. Ja omaan oppimiseen vaikuttaa myös paljon opettaja ja hänen kanssaan saman aallonpituuden löytäminen. Eli minulla on oppimiskäsityksen palasia sieltä ja täältä, mutta pääasiahan se on, että jollakin lailla oppii :). 

Alla lähteet, joita käytin.

http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/,

https://koppa.jyu.fi/avoimet/mit/tietotekniikan-opetuksen-perusteet/oppiminen/oppimistyylit-ja-strategiat/visuaalinen-oppiminen