Yksilöllinen pohdintatehtävä

YKSILÖLLINEN POHDINTATEHTÄVÄ

OMAN RYHMÄN TOIMINNASTA

Minä olin erityiskasvatusryhmässä Miran ja Jarnon kanssa. Meidän ryhmän työjako muuttui vähän, kun Jarno lähti kouluttamaan pelastajia Kuopioon. Minä ja Mira hoidimme esittämisen, Jarno hoiti paljon tekniikkaan liittyviä asioita. Olimme yhteydessä sähköpostitse sekä myös ac:n välityksellä. Minä kävin haastattelemassa videokameralla ammattiopiston opoa heidän erityiskasvatusasioista. Siinä ylitin kyllä itseni, koska olen aina kammonnut kaikkea tälläisia teknillisiä laitteita, mutta selviydyin siitä.

Ac-yhteys oli kyllä hyvä, koska siinä tuli vielä monia asioita ilmi, joita ei ollut ajatellut. Tuli erilaisia kysymyksiä, joihin yhdessä haettiin vastauksia. Minulle tuo ac-yhteys avasi vielä paremmin meidän tehtävää ja siihen mitä mahdollisia kysymyksiä meillekin saatettaisiin esittää. Omasta mielestäni kyllä olimme hyvin valmistuneita tehtävän esittämiseen.

Itseä vähän jännitti, koska ei oltu livenä tavattu ja hiottu esittämistä aikaisemmin, mitä nyt maanantaina kävimme Miran kanssa esittämisjärjestyksen läpi. Mutta opetustuokio menikin hyvin jännityksestä huolimatta. Aika taisi kyllä ylittyä, ja vähän joitakin asioita kävimme nopeammin läpi mitä oli aiottu ajan takia, mutta ei se mielestäni haitannut. Asiat etenivät loogisessa järjestyksessä ja linkittyivät toisiinsa hyvin. Erityiskasvatus oli ehkä sellainen aihe, että monellakaan ei ollut siitä niin paljon tietoa, että aihe herätti keskustelua.

Opetusmenetelmänä meillä oli aika perusmenetelmä. Meillä oli powerpoint-esitykseen koottu asiat, joita sitten keskustelemalla auoimme. Myös pienimuotoinen parityö oli ja lopuksi katsoimme videon. Halusimme pitää opetusmenetelmät perinteisinä, koska asia oli aika vieras monelle. Opetusmenetelmiä pidän kyllä oikein onnistuneina. Näytimme myös tyhjän hojks-kaavakkeen, josta moni piti. Aihe herätti paljon keskusteluja, hyvä niin.

Sen palautteen mukaan, jota saimme, ainakin toisille oli auennut asia. Mielestäni tärkein asia toisille oli se, että he varmasti ovat olleet erityiskasvatuksen kanssa tekemisissä, vaikkeivat ole sitä tiedostaneet. Esimerkiksi ovat eriyttäneet, tehneet erilaisia tehtäviä ja muokanneet istumajärjestystä, jotta kaikille taattaisiin paras oppimistulos. Erityiskasvatusta voidaan tehdä, vaikkei olisikaan hojks-oppilaita, tämä on mielestäni tärkeä huomio.

Tämä oli mielenkiintoinen tehtävä, ja itselleni avartavaa oli tehdä ryhmätyötä Miran ja Jarnon kanssa, kumminkin molemmat olivat itselle aika vieraita, vaikka samassa luokassa ollaankin oltu.   

Peruskoulun ja toisen asteen nivelvaihde olisi tärkeää onnistua oppilaan kannalta. Tarkoitan sitä, että toisen asteen oppilaitoksen on hyvä tietää oppilaan erityistarpeet peruskoulussa, jos niitä on. Se mitä olen haastatellut opettajia täällä alueella, erityiskasvatus on kumminkin kaikille vähän vieras alue. Pätevät erityisopettajat puuttuvat ja tällöin herää epäilys, että saavatko oppilaat tarvitsemansa avun. Erityiskasvatus näkyy toisella asteella paljon laajennettuna työssäoppimisena. Mutta mennäänkö siihen liian helposti, koska ei ole työkaluja ja osaamista auttaa oppilaita oppilaitoksessa? Laajennettu työssäoppiminen on varmasti tarpeellinen asia, ja erittäin hyvä juttu, en sano sitä. Mutta varmasti moni oppija voisi pärjätä myös oppilaitoksessa, jos saisi kaiken tuen sinne. Esimerkiksi  "häirikkö"oppilaat toteuttavat paljon laajennettua työssäoppimista, mutta peittelevätkö he häiriköinnillään omaa heikkouttaan esimerkiksi lukuvaikeuttaan. Voisiko enemmän ottaa äänikirjoja käyttöön? Aukottaa muistiinpanoja ja voisiko joku lukea ääneen heille? Toki kyllä joillekin ainoa vaihtoehto oppimisellekin on käytäntö. Joku vain oppii siellä. 

KEKE

Eli kestävä kehitys on sitä, että pyritään omilla valinnoilla jättämään hyvät elämisen mahdollisuudet jälkipolville. Pyritään tekemään sellaisia valintoja, jotka kuormittavat mahdollisimman vähän ympäristöä. Esimerkiksi sammutetaan valot, ei tuhlata vettä suihkussa olemiseen, käytetään julkisia kulkuvälineitä ja kierrätetään.

Oppilaitoksissa kekeillään varmasti lajittelemalla. Myös voidaan valitaan taulutussit täyttöpulloilla toimiviksi eli kun loppuu, lisätään täytettä tai vielä paremmat valinnat olisivat Smartboardit. Tehdään sellaisia valintoja, joista jää mahdollisimman vähän mitään jätettä. Valot pitäisi sammuttaa aina luokasta lähtiessä ja pyritään mahdollisimman vähään tulosteiden määrään. Lamppujen pitäisi olla energiaa säästäviä, myös luokan lämpötilaa voidaan laskea asteella. Myös ruokien hankkiminen pitäisi pyrkiä ostamaan mahdollisimman läheltä. Lähiruokaa siis. Ja oppilaiden tulisi ottaa ruokaa vain sen verran, kuin syövät. Oppikirjat ovat sähköisiä ja vältetään ylimääräisen tavaran hankkimista, tehdään vain sellaisia hankintoja, joita oikeasti tarvitaan.

Myös se on kestävää kehitystä, että hyväksytään kaikki ihmiset ja vältetään rasismia. Pyritään siis siihen, että ihmisillä olisi hyvä olla ja maapallo kestäisi vielä pitkään ja luonnonvarat riittäisivät.

Tämä ryhmä kävi jokainen vuorollaan edessä, tämän olisin tehnyt toisin, kun ryhmätyöstä oli kysymys. Itselle heräsi kysymys, että tehtiinkö tässä ryhmässä muuten rymätyötä kuin, että jaettiin jokaiselle oma aihe ja jokainen sen itsekseen sen mietti, että miten esittää. Itse kaipaan ja pidän aina keskusteluista niin, että myöskin oppilaat saavat osallistua. Arin tyyli, joka kyseenalaisti meidän kekeilyn, oli minusta hyvä. Ainakin se herätti minut ajattelemaan omia valintojani ja tekemisiäni.

Kestävään kehitykseen oppilaitoksessa olen tutustunut Haapajärven yläkoululla, joka on keke-koulu. Esimerkikis joka päivä ruokalassa on edellisen päivän ruokahävikin määrä. Tällä tavalla pyritään herättämään oppilaita ajattelemaan, että ruokaa otettaisiin vain sen verran, kuin syö. Myös 7.llä luokalla oppilaat ovat pareittain apuna sekä keittiöllä että siistijöiden mukana, koska halutaan, että oppilaat oppivat arvostamaan heidän työtään sekä ymmärtäisivät, että ei tahallaan sotketa ja tuhlata. 

TYÖELÄMÄLÄHEISYYS

Tätä kävimme Learning Cafe-opetuksen muodossa ja tämä oli kiva juttu. Oli neljä eri pistettä ja siellä sitten kysymyksiä, joita kiersimme. Jokainen ryhmä laittoi ajatuksia paperille ja lopuksi nämä kaikki kootiin taululle. Aluksi pisteisiin tuli paljon tekstiä, mutta tietenkin kahteen viimeiseen pisteeseen oli jo oikeastaan kaikki olennainen kirjattu. Itselle tuli paljon uutta näkökulmaa omalta ryhmältäni, koska minulla ei ole ammatilliselta puolelta opettajakokemusta joten sain kokeneilta opettajilta paljon uutta tietoa.

 Parhaimmillaan tämä työelämäläheisyys on varmasti oppilaitoksen ja yrityksen välistä vuorovaikutusta esimerkiksi niin, että yrityksiin menee työssäoppijoita ja yritykset voivat tilata oppilaitokselta täydennyskoulutusta tai erilaisia projekteja ja hankkeita, joissa oppilaitos voi olla mukana. Itselleni tämä avarsi paljon asioita, koska en ole hoksannut sitä, että miten paljon työelämä onkaan mukaan ammatillisissa oppilaitoksissa.

Työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä ovat opiskelijoiden työssäoppimispaikat.Siellä heidän pitäisi käytännössä mennä tekemään sitä mitä tunneilla on opetettu. Heillä on siellä oma ohjaaja. Oppilailla on mahdollisuus oppia toisia työntekijöitä tarkkailemalla ja havainnoimmalla työstä. He myös pääsevät tekemään työtä käytännössä ja he saavat sieltä kysellä neuvoja.

Joskus myös oppilaitokseen voi rakentaa työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä. Tiedän, että joissakin paikkakunnilla on vaikea päästä kirjanpitopaikkoihin työssäoppimisiin, joten koulu on järjestänyt kuvitellun alan yrityksen, joissa heillä on mahdollisuus tutustua oikeaan työhön kuvitellussa firmassa.

Minun mielestä se oikea oppiminen tulee nimenomaan siellä käytännön töissä. Siellä moni asia vasta opiskelijalla loksahtaa paikoilleen. Vaikka opettaja on asioita opettanut, niin vasta se todellinen tilanne useilla vasta tuo sen realistisesti esille, että mitä jokin on. Esimerkiksi, jos on käyty läpi vaikeita asiakaspalvelutilanteita, se on voinut olla ihan huvittavaa siellä tunnilla. Mutta, kun se tulee oikeasti esille sinun omassa työssäsi, se ei enää nauratakaan.

Opiskelijalla on työpaikalla oma ohjaaja, joka on myös mukana arvioinnissa. Opiskelija saa tukea tältä ohjaajalta, joka opiskelijaa ohjaa. Opettaja on enemmänkin taustalla, mutta häneltäkin saa apua, jos sellainen tilanne tulee.

Työelämä ja ammatillinen menevät käsi tiukasti toisen kädessä.

YRITTÄJYYS

Vau! Olipa kyllä tosi kiva tämä loppupäivän huipennus. Itse saimme katsoa, että mikä temperamentti sopii itselle ja minua ehkä lähin oli punainen, vaikken kaikkia piirteitä kyllä itsessäni tunnistanutkaan. No punaiset saivat valita tiiminsä, jonka piti olla mahdollisimman värikäs. Minä valitsin Hannan ja Leon. Sen jälkeen QR-koodien takana oli neljä eri pistetta, joista löytyi tehtävänanto. Hissipuheet olivat kivoja, ja tällainenkään jännittäjä ei ehtinyt puhetta paljon jännittää. Lopuksi piti keksiä yritys, ja meillä se oli erilaisia ihmisasioihin liittyvää terapia- ja kuuntelutyylistä. Leolla oli paljon viisaita asioita elämästä sanottavana, oli kyllä kiva kuulla Leon arvoja. Täytyy sanoa, että ehdottomasti oli mielestäni mahtava toiminnallinen opetusmenetelmä QR-koodi ja ne tehtävät, jotka paljastuivat sieltä koodien takaa.

Ammatillisessa koulutuksessa yrittäjyys tulee esille oppilaille monilla tavoin, ensin pitää itse hankkia työssoppimispaikat, yrittää selviytyä siellä ja yrittää selviytyä koulusta, harrastuksisista ja kodista. 
Joillakin kursseilla on mahdollista perustaa oma yritys ja siinä tulee selville yrittäjään vaikuttavia tekijöitä. Omia yrittäjyyskursseja, itsekin aikanaan amk:ssa valitsin yrittäjämoduulin, jossa muun muassa epävirallisesti perustimme yrityksen. Kaikki lomakkeet täytimme, joita tarvitaan yrityksen perustamiseen, rahoitukset selvittelimme jne. Oli melkoista byrokratiaa. Kaikki olisi siis ollut valmiina oman yrityksen perustamiseen, mutta en sitä kumminkaan tehnyt. Ehkäpä liikeideani ei kumminkaan ollut tarpeeksi hyvä :).

Sisäisen yrittäjyyden kehittymiselle olisi tärkeää mielestäni se, että oppilaat pääsisivät eri projekteihin ja hankkeisiin. Tällöin arvioitaisiin  hankkeen tai projektin onnistumista. Sisäinen yrittäjä on rohkea riskinottaja, joka ei kaihda vastuuta. Hän on myös luova ja kekseliäs. Sisäinen yrittäjä voi olla, vaikkei olekaan varsinaisesti yrittäjä. Yrittäjäkasvatuksen onnistumiseksi olisi tärkeää, että oppilaille annetaan mahdollisuus toteuttaa itseään, kun on mahdollisuuksia erilaisiin innovaatioihin, yleensä he, joilla on sisäistä yrittäjyyttä pääsevät loistoonsa.  Sisäisen yrittäjyyden kehittyminen vaatii myös opettajalta yritteliäisyyttä siinä mielessä, että pitää keksiä projekteja ja hankkeita ja yrittää hankkia myös resurssit(rahaa), että oppilailla on mahdollisuus luovuuteen. Jokaisella varmasti on sisäistä yrittäjyyttä jonkin verran, mutta kaikilla ei ole rohkeutta tuoda sitä esille. Silloin, kun oppilailla olisi mahdollisuus keksiä itse, myös nämä aremmat pääsevät esille.

Kannustan kyllä kaikkia valitsemaan mahdollisimman paljon yrittäjyyteen liittyviä kursseja, koska sitä tarvitaan joka puolella jokaisen elämässä, vaikkei välttämättä yrittäjäksi alakaan.

KANSAINVÄLISYYS JA MONIKULTTUURISUUS

Tämä oli myös mielenkiintoinen aihe keskustellen ja ryhmien merkeissä eteenpäin soljuen. Piti miettiä kaikkien toisten tiimien kautta kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta.

Tässä ehkä huomasi nyt eron, että minä tulen pieneltä paikkakunnalta, jossa täällä ei niinkään kovin kansainvälistä meininkiä ole, kun taas melkein kaikki muut ovat Oulusta tai Oulun läheltä, jossa törmää enemmän kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen. Meidän leveysasteilla varmasti  uskonto on se, joka tuo eri vivahteet opetuksiin, pitää ottaa huomioon jehovalaisuus ja lestadiolaisuus, mutta nämä eivät välttämättä tule esille opetuksessa ollenkaan ja harvoin täällä maahanmuuttajia on, kun taas puolestaan  Oulussa on paljon jo eri kieliä puhuvia samoissa luokissa.

Varmasti ammatillisen opettajan tulee ottaa työssään huomioon erilaiset ryhmät, jos sellaisia luokassa on. Minä osasin tähän tuoda sen erityiskasvatuksen ja esimerkiksi maahanmuuttajan välisen yhteyden. Paitsi se on kyllä totta, että varmasti paljon mennään pelkästään sen kielimuurin taakse, että osataanko tarpeeksi paljon ajatella, että myös heillä voi olla oppimisvaikeuksia taustalla.

Oppilaitoksissa harjoitetaan kansainvälistä toimintaa esimerkiksi vaihto-oppilaiden kautta. Vaihto-oppilaat ovat toisesta asteesta eteenpäin näkemykseni mukaan arkipäivää.  Nykyään varmasti joka koulusta mennään vaihtoon toisiin maihin joten varmasti opettajien pitää kannustaa lähtemään vaihtoon ja myös tietää, että mihin siellä oppilaat menevät joten niitä suhteita pitää varmasti hoitaa myös maailmallakin. Myös Suomeen tullaan vaihtoon eri maista. Hyvä kulttuurituntemus onkin tärkeää ammatillisella puolella. On hyvä evästää vaihtoon lähtevät paikalliskulttuuriin. Maassa maan tavalla, näinhän se menee. Myös voidaan tehdä koulujen/maiden välistä yhteistyötä, tehdään vierailuja ja voi olla ystävyyskouluja. Myös varsinkin yliopistoissa ja ammattikikorkeakouluissakin saattaa tulla ulkomailta luennoitsijoita. Nykyään oppilaitoksissa on siis todellakin kansainvälistä meininkiä. Jopa täällä meidän pikkuiselle paikkakunnallekin tullaan monista eri maista opiskelemaan koko tutkinto. Eu:n alueella on helppo ihmisten liikkua. Oppilaitokset voivat olla myös mukana erilaisissa kansainvälisissä projekteissa, joissa saattaa olla useista eri maista osallistujia.

Monikulttuurisella opiskelijaryhmälle luodaan hyvät oppimisen edellytykset mielestäni sillä tavoin, että jokaisen kulttuuria kunnioitetaan. Ehdottoman tärkeää olisi myös varmistaa, että on yhteinen ymmärrettävä kieli kaikkien kesken. Miten opettaja varmistuu, että kaikki ymmärtävät? Lisäkysymyksillä, keskustelemalla, kertaamalla ja toistamalla. Myös pienet pistarit voivat auttaa. Henkilökohtaisesti keskustelemalla, jos herää epäilys, ettei joku ymmärrä asioita. Ja nimenomaan opettajan tulee kyllä perehtyä kulttuuriin, kun tietää luokassa olevan erilaisista kulttuureista tulevia. Opettaja ei saisi missään nimessä nolata opiskelijaa vahingossakaan. Meidänkin ryhmässä tuli esille se, että esimerkiksi kiinalaiset ovat hyvin tarkkoja omasta kunniastaan. Se, että opettaja sanoisi kiinalaisopiskelijalle, että oppilas vastasi väärin, olisi hirvittävä häväistys oppilasta kohtaan.

Opettajan tehtävä on myös eriyttää tehtäviä, jos tulee esiin sellaista, että joku ei voi esimerkiksi oman uskontonsa takia tehdä jotain asiaa.