Yhdestä blogista löysin kyllä hyvän määritelmän tälle arvo-osaamiselle. http://annaleenam.wordpress.com/2011/10/11/3-10-2011-ensimmainen-lahiopetuspaiva-2/
Arvo-osaamisella tarkoitetaan opettajan ammattietiikan ja opetuksen eettisten periaatteiden taustalla olevien arvojen tiedostamista ja näiden huomioimista työssä ja erilaisissa eettisissä tilanteissa. Arvo-osaamiseen liittyy opettajan vastuu ja tehtävät kasvattajana sekä opiskelijan eettisen kasvun ohjaajana. Yhtenä osana arvo-osaamista on osallistuminen opettajuuteen liittyvään arvokeskusteluun.
Minusta tuossa on sanottu todellakin lähes kaikki (en keksi lisättävää) mikä vaan voi liittyä opettajan arvo-osaamiseen.
Eli siis etiikka, joka minun mielestä on sama kuin moraali, ohjaa sitä opettajan arvo-osaamista. Ensinnäkin on määritelty mikä on eettisesti tai moraalisesti oikein yleisellä tasolla, sitten jokaisella ihmisellä on vielä oma etiikka, joka ohjaa ihmisen toimintaa. Se mikä on toiselle oikein, voi toiselle olla moraalisesti väärin. Minun mielestä aika hyvä mittari on myös omatunto. Jos omatunto kolkuttaa, silloin on varmasti toiminut omien eettisten periaatteiden vastaisesti. Minusta siis aika hyvä ohje kaikille ja kaikkiin tilanteisiin on kuunnella omaatuntoaan, jos vain omaa sellaisen...
No, mutta palataanpa siis siihen ydinasiaan eli opettajan arvoihin ja etiikkaan.
http://www.oaj.fi/cs/oaj/opettajan%20eettiset%20periaatteet
http://www.oaj.fi/cs/oaj/arvot
Oajin sivuilta löytyikin taas hyvin tietoa. Perusperiaatteita ovat minun mielestä, että opettaja ottaa oppilaat huomioon ihmisinä, kohtelee oppilaita tasa-arvoisesti, ei levittele oppilaiden yksityisasioita ja omaksuu myös kasvattajan roolin opetuksessaan. Hyvänä esimerkkinä oleminen on tärkeää. Varsinkin, kun ajattelee yläkoulusta päässeitä, jotka opiskelevat toisella asteella, herkkää ikää, on tärkeää osata kohdella oppilaita tasa-arvoisina. Oppilailla saattaa myös olla vaikeuksia omassa elämässään ja silloin minun mielestäni opettajan tulee tukea oppilasta parhaalla mahdollisella tavalla. On sääli, kun aika monelta puuttuu kotona rajat, jolloin ongelmat seuraavat ja aika usein myös kasaantuvat. Miten oppilaan saa pois esimerkiksi huonosta seurasta, miten opettaja voi yrittää ohjata oppilasta ilman, että kumminkaan jyrää oppilasta. Aika vaikeita juttuja lopulta.
Paljon puhutaan siitä, että opettajan rooli on muuttunut ja aika paljon on myös kasvatusrooli korostunut. Oppilaita on myös hyvä opettaa kyseenalaistamaan asioita, itsenäisesti ajattelevia ja kritiikinkin omaavia.
Ehdottoman tärkeää on se, että opettaja arvioi oppilaansa samalla tavalla. Joskushan voi olla ärsyttäviä oppilaita ja osa voi mielistellä tai jollakin voi olla tosi ärsyttävät vanhemmat, mutta opettajan on laitettava arvioitaessa kaikki epäolennaiset asiat sivuun ja arvioida kaikki tasapuolisesti. Itse luulen, ikävä kyllä, että tämä ei välttämättä ihan toteudu kyllä kaikkien osalta. Itsekin olen oppilaana kokenut, että en saanut samanlaista arviointia samanlaisilla arvosanoilla kuin mielistelevä oppilastoverini. Ja tuntiaktiivisuuskin oli varmasti samanlaista, mutta toinen mielisteli opettajaa ja toinen ei. Mielestäni on reilu peli, että oppilaat tietävät sen mistä heidän arvosanansa tulee. Eli ennenkuin kurssi alkaa, olisi tärkeää, että opettaja kävisi läpi oman arviointinsa.
Summa summarum eli jokaisella opettajalla, siis ihmisellä, on oma etiikka ja arvomaailmansa, joka varmasti ohjaa heidän työtään yleisten opettajan periaatteiden lisäksi. Kaikista tärkeintä opettamisessa on ja silloin minusta toimii myös eettisesti oikein, kun kohtelee oppilaita tasapuolisesti, on avoin oppilaille ja pyrkii kasvattamaan heistä kunnon kansalaisia sekä näyttää hyvää esimerkkiä. Itse kyllä koen hallitsevani tasapuolisen kohtelun ja koen omaavani hyvät arvot, joiden pohjalta voin toimia esimerkkinä oppilaillekin.
Niinpä Niina, opettajana oleminen vaatii itseltä nykyään todella paljon. Se että opettaja huomaa erityistä tukea tarvitsevan, on taitolaji. Olen ollut aina sitä mieltä, että kun kuuntelee oppilasta yksilönä, löytää jokaisen oppilaan mahdollisuudet opiskella ja oppia. Miten sitten kohdella tasa-arvoisesti esimerkiksi lääkärin lasta ja vaikkapa työttömän kotiäidin lasta? Tarkoitan tällä sitä että vieläkin nykyaikana on yhteiskunnassa valitettavasti jokaisella ihmisellä on käsitys ihmisestä hänen lähtökohtiin perustuen. Opettajalta vaaditaan todella paljon että jokainen oppilas saa tasa-arvoista opetusta. Toivottavasti sinä Niina et ole niitä vanhankansan opettajia jotka laittavat lapset itse valitsemaan joukkueensa vaikkapa siihen pesäpalloon. Vaan valitset itse tai vaikutat siihen valintaan itse, niin ettei kukaan lapsi voi sanoa että jäin taas viimeiseksi valituksi. Onnea sinulle ja tsemppiä jatkoon, pysy omana itsenäsi. Terveisin keskiverto
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja tsempeistä :)! En laita ikinä ketään siihen noloon asemaan, että jää viimeiseksi ja toisaalta en halua myös laittaa ketään valitsemaankaan, koska mielestäni sekin voi olla vaikeaa joilleikin. Omana kouluaikana muistan kuinka inhottavalta se tuntui odottaa, että valitsija sanoisi oman nimen. Minä pyrin siihen, että kuuntelen oppilasta. On todella antoisaa, kun oppilas joskun innostuu kertomaan vaikkapa jonkun mopojutun, keneltä se on pois, jos opettaja kuuntelee tämän, kenties oppilaalle tosi tärkeän asian ja on näin ollen kiinnostunut oppilaan asioista. Toivottavasti yhteiskunnassa mennään pois siitä, että ihmisarvoa millään saralla mitataan sillä, että minkälaiset taustat sattuu olemaan.
VastaaPoista