Suunnittelu, toteutus ja arviointi käytännössä

AMMATILLISEN OPETTAJAN NÄKÖKULMASTA

Mitä on suunnittelu, toteutus ja arviointi käytännössä ammatillisen opettajan näkökulmasta? Olen jutellut tätini kanssa, joka on ammatillinen opettaja Kokkolassa ja kysellyt häneltä käytännön tietoja ammatillisesta opettamisesta.

Tietenkin tunnit pitää suunnitella hyvin, jos nyt ajatellaan, että opettaisin liiketaloutta, johon minun amk-tutkinto (tradenomi) viittaa. Minulla on opetussuunnitelma, joka ohjaa sitä, että mitä minä opetan. Opetussuunnitelmassa on määritelty tavoitteet, jotka pitää saada opetettua oppilaille. Eli suunnittelua ohjaa opetussuunnitelma ja samoin tietenkin sitä toteutusta. Jokainen opettaja varmasti opettaa ja toteuttaa tuntejaan omalla tavallaan. Minun tyyli on yrittää olla mahdollisimman monipuolinen (keskusteluja, muistiinpanoja, käytäntöä), pidän myös väittelyistä opetusmenetelmänä, koska se avaa erilaisia näkökulmia. Tykkään avata asioita keskustellen, tämä tyyli myös usein suosii heitä, joille on lukeminen ja kirjoittaminen vaikeaa.

Osa aineista arvostellaan 1-3 asteikolla siis tyydyttävä 1, hyvä 2 ja kiitettävä 3 tai näytöillä. Oppilas menee näyttöön ja suorittaa vaikkapa kassalla kaksi päivää näyttöä. Hänellä on työpaikalla oma ohjaaja. Opettaja, oppilas ja ohjaaja sitten käyvät sen näytön läpi. Näyttöön oma lomake, joka keskustellen käydään läpi.


OMAN OSAAMISEN ARVIOINTI


Otan taas apukysymykset käyttöön.

1. Tunnenko oman alani opetussuunnitelman perusteet ja osaanko toteuttaa opetustani tämän pohjalta?

En tuntenut oman alani opetussuunnitelmaa, mutta olen siihen perehtynyt nyt sekä valtakunnalliseen liiketalouden opetussuunnitelmaan sekä paikallisen oppilaitoksen opetussuunnitelmaan. Luulen osaavani toteuttaa myös opetusta, mutta varmasti opetusharjoittelussa tämä vielä kehittyy. Olen peruskoulun opettajana opettanut aineita opetussuunnitelman mukaan joten tunnen kumminkin opetussuunnitelmaa yleensäkin.

2. Osaanko huomioida opetuksessa erilaiset kohderyhmät ja opiskelijat?

Kyllä osaan varmasti huomioda. Olen tehnyt erityispedagogiikan perusopinnot Jyväskylän yliopistoon sekä toiminut myös erityisopettajana joten uskon osaavani huomioida kyllä erilaiset opiskelijat. Ammatillisella puolella varmastikin uutena asiana minulle tulevat aikuisopiskelijat, ja heidän opetuksensa on varmasti siinä mielessä erilaista, että heillä useilla on jo se kokemus taustalla erittäin vahvana ja haluavat virallisen pätevyyden.

3. Osaanko suunnitella opetuksen erilaisiin oppimisympäristöihin ja tunnenko niitä?

Tunnen oppimisympäristöt, tässäpä nyt linkki https://koppa.jyu.fi/avoimet/mit/virtuaaliset-oppimisympaeristoet/oppimisympaeristoet-ja-alustat/oppimisympaeristoejen-ja-alustojen-taustaa-1/erilaisia-oppimisympaeristoejae

Ammatillisessa koulussa tietenkin se koulu ja työpaikka ovat varmasti fyysisenä tilana oppimisympäritöinä suuressa roolissa, jossa se oppiminen tapahtuu. Tietenkin aivan huippua olisi virtuaaliluokat, mutta se ei ole vielä varmasti monessakaan koulussa mahdollista toteuttaa rahapulan takia.

Myös mielestäni opettaja ei voi vain opettaa ja oppilaat kuuntelee. Itse pidän paljon keskusteluista joten aika paljon dialogia tulee ja se yleensä kumminkin tapahtuu luokassa. Myös verkkoon osaan tehdä oppimisympäristöjä esimerkiksi padlettiin ja pedanettiin. Tässäpä nyt ihan vain testimielessä luotu pedanettiin linkki https://peda.net/p/niina.tiitto%40haapajarvi.fi/testisivu ja sitten tässä olen luonut padlettiin omasta opeopiskeluista http://padlet.com/niina_tiitto1/ddu9vw176m4z

Omassa opetuksessa varmasti siis luokka on se fyysinen oppimisympäristö ja sitten käytän dialogia oppilaiden kanssa. Myös verkkoa käytän yhtenä oppimisympäristönä sekä tietenkin ne työpaikat ovat opiskelijoilla oleellisena osana oppimisympäristöinä. Varmasti paljon haluan hyödyntää yritysvierailuja. Se, että opiskelijat pääsevät tutustumaan siihen oikeaan työhön varsin aidosti, on mielestäni tärkeää.

4. Osaanko perustella teoreettisen viitekehyksen avulla opetukseni?

Hmmm...ihan aluksi piti etsiä tietoa, että mitä teoreettisella viitekehyksellä tarkoitetaan. Löysin tietoa esimerkiksi  täältä https://www.stat.fi/virsta/tkeruu/02/03/

Mutta tässä en varmasti ole vielä kovin hyvä, koska en ole ole vielä toiminut ammatillisena opettajana. Tämä taito varmasti kehittyy opetusharjoittelussa ja varsinaisen opettamisen kanssa. Ammatilliset opettajat, joita haastattelin sanoivat kumminkin, että opetus kumminkin perustuu aika paljon maalaisjärkeen. Oppilaat ovat erilaisia, ja tilanteet muuttuvat. Yksikin opettaja sanoi, että ihan sama kaikelle teorialle, oppilastuntemus on tärkeää.

5. Osaanko huomioida käytettävissä olevat resurssit?

Kyllä osaan. Varmasti joka koulussa pyritään erilaisiin säästöihin joten ymmärrän, että periaatteessa kaikesta mahdollisesta pitää säästää. Pitää hyödyntää esimerkiksi sähköistä materiaalia, sammuttaa valot luokasta lähtiessä ja työpaikkoihin ajaessa samalle suunnalle pitää sopia menoja, jotta kilometrikorvaukset jäisivät vähäisiksi.

6. Ymmärränkö oman organisaation yhteiset toimintaperiaatteet ja tavoitteet?

En ole koskaan siis toiminut ammattillisena opettajana joten varmasti opetusharjoittelussa ja opettajan työssä tulevat tutuksi sen organisaation periaatteet, jossa työskentelen.

Mutta kaikissa organisaatioissa, joissa olen toiminut, olen ymmärtänyt sen organisaation toimintaperiaatteet ja tavoitteet. Myös opetustyön lisäksi, olen toiminut erilaisissa organisaatioissa. Olen ollut pesäpallon parissa Haapajärven Pesä-Kiiloissa ja Ylihärmän Pesis-Junkkareissa sekä johdan Haapajärven Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosastoa. Olen ymmärtänyt näissäkin organisaatioissa tavoitteet ja periaatteet.

7. Tunnenko opetuksen suunnittelua ohjaavat lait ja asetukset?

Tietenkin opetussuunitelma ohjaa opetusta. Liiketalouden puolella siis valtakunnallinen opetussuunnitelma löytyy http://www.oph.fi/download/112194_Liiketalous.pdf

Ja tästäpä nettisivulta löytyi lait ja asetukset http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/ammatillinen_koulutus/lait_ja_saeaedoekset/?lang=fi

8. Toteutus?

http://www.oamk.fi/amok/oppimat/LO/Opetusmenetelmat/index.html

Yllä olevassa linkissä on opetusmenetelmistä kerrottu mielestäni kaikki oleellinen. Itse käytän aika paljon luentotyyppistä keskustelua, myös aktivointi on sellainen, josta pidän. Haastattelemani opettajat käyttävät aika paljon learnig by doing-opetusmenetelmää eli tekemällä oppii ja niinhän se on. Se, että ammattiin opiskelijat saavat ihan oikeasti tehdä niitä hommia, joita he sitten työelämässäkin tekevät, ovat varmasti parasta oppia heille. Myös erilaiset case-tehtävät ovat mielenkiintoisia. Opeopinnoissa meillä on ollut erilaisia case-tehtäviä esimerkiksi Maarit Junkkarin luennolla.

Opettajan pitää olla hereillä, että mikä opetusmenetelmä käy millekin ryhmälle. Se, että jollekin aktiiviselle ryhmälle sopii keskustelut/väittelyt/ryhmätyöt tai joku toiminnallinen ei välttämättäkää sovi taas toiselle passiiviselle ryhmälle. Heille taas voisi käyttää luentotyyppistä, jossa opettaja luennoi ja oppilaat enemmänkin kuuntelee ja kirjoittelee muistiinpanoja.

Uskon, että suurin osa oppilaista pitää esimerkiksi siitä, että joitakin tehtäviä voidaan tehdä verkossa, itse myös tykkään käyttää padlet-työkalua. Tätä olemme opeopinnoissakin käyttäneet aika paljon.

Myös havainnollistaminen on minusta tärkeää. Oikeasti, kun näyttää miten joku asia tehdään, auttaa aika monia oppilaita.

Opettajan pitää hallita siis erilaisia opetusmenetelmiä ja uskallettava mennä pois omalta mukavuusalueeltaan, jos näkee, että se opetusmenetelmä ei sovi jollekin ryhmälle.

Tässä viittaan edelliseen kohtaan eli opettajan pitää olla hereillä oppilaistaan, että mikä sopii kenellekin. Se, että yksilöt tekevät yhteisöllisyyden, on tärkeää. Jokainen opiskelija on yksilö, mutta he siis muodostavat yhteisön ja mielestäni on tärkeää, että yhteisössä olisi yhteisöllisyyttä. Tässä mielestäni on tärkeää, että opettaja osaa ryhmäyttää ryhmän, että he kokevat ryhmän omakseen. Sellaisessa ryhmässä, jossa yhteisöllisyys toimii, varmasti oppimista tapahtuu parhaiten. Silloin nimittäin jokainen oppilas voi myös oppia toisilta. Opettajan kumminkin pitää ajatella jokaisen yksilönä, koska jokaisessa luokassa on niin paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia oppijoita, että on tärkeää huomioida nekin, joille ei välttämättä sovi se opettajan mieluinen opetusmenetelmä. Mielestäni tätä voi verrata joukkueeseen, joukkueeessa on niin monta yksilöä kuin on joukkueen jäsentä, mutta ne yksilöt muodostavat vasta sen joukkueen, joka voi pärjätä.

Minä olen pesäpallovalmentajanakin joutunut huomioimaan joukkueen jäsenet yksilöinä, ryhmäyttämään heidät joukkueeksi, etsimään jokaisen yksilön parhaat puolet tietylle pelipaikalle.

9. Arviointi

En ole arvioinut ketään ammatillisella puolella enkä myöskään asteikolla 1-3. Olen arvioinut oppilaita kumminkin peruskoulun puolella asteikolla 4-10. Tunnen siis periaatteen, että kriteerit pitää täyttyä, että saa tietyn numeron.

Olen tästä arvioinnista haastatellut useampaa opettajaa, koska tämä oli minulle hämärän peitossa. Tietenkin tentti/koe, joissa on pisteytys, on minulle tuttua, koska sitä olen tehnyt peruskoulussa. Näyttöarviointi oli minulle uusi asia. Se olikin minulle suuri yllätys, että näytöissä työpaikkaohjaajalla on suuri rooli näytön arvioinnissa ja niinhän sen tietenkin pitääkin olla, koska hänhän sitä oppijaa on siellä ohjaamassa. Näytöissä on kriteerit myöskin, joiden pitää täyttyä, että saa sen tietyn arvion. Yksi opettaja sanoi, että heillä on myös käytössä jatkuva näytön arvionti, koska osa saattaa jännittää näyttöä niin paljon, että se menee pilalle jännityksen vuoksi. Maalaisjärjen käyttö on kuulema myöskin sallittua. Jos joku siis epäonnistuu varsinaisessa näytössä, mutta on muuten näyttänyt osaavansa asiat, tämä voidaan huomioidaan.

Arviointimenetelmien henkilökohtaistamisesta en ollut aluksi varma mitä tarkoitetaan, mutta sitten vähän perehdyin asiaan esimerkiksi täältä http://www.nayttotutkinnot.fi/portal/jarjestaminen.html

Saamieni tietojen mukaan, arviointimenetelmien henkilökohtaistaminen tulee kyseeseen enimmäkseen aikuisopiskelijalle eli kartoitetaan se osaaminen ja katsotaan tavallaan ne mitä luetaan hyväksi ja mitä pitää näyttää tai mitä pitää opiskella.


Lopuksi


Olen siis tehnyt opettajan sijaisuuksia yli 10 vuotta joten koen, että osaan suunnitella, toteuttaa ja arvioida opetus-, ohjaus- ja oppimisprosesseja.

Minulle oli tosiaan opintojen alussa epäselvää ammatillisen puolen arviointi, mutta haastateltuani ammatillisia opettajia kyseisestä asiasta, se avautui minulle. Toki en ole niitä koskaan tehnyt, mutta kaikillahan ammatillisilla opettajilla on ollut se ensimmäinen oma näytön arviointi.

Kokemukseni peruskoulun opettajana on  osoitus kumminkin arvioinnin osaamisesta. Arviointitavat ovat osittain erilaiset, mutta ydinasia on sama: oppilas arvioidaan tietyn pohjan kautta, miten hän suoriutuu opintokokonaisuudesta.

Ymmärrän, että suunnittelu on tärkeää opetustyössä, että se voidaan toteuttaa mahdollisimman parhaalla tavalla.  Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Olen arvioinut yläkoululaisia kokein ja antanut heille arvosanoja todistuksiin.

Osaan suunnitella tunteja monipuolisesti ja ymmärrän, että oppilaissa on erilaisia oppijoita ja kaikille eivät samat opetusmenetelmät sovi.

Vaikka pesäpallon opettaja en ammatillisesti voikaan olla, mutta minun mielestä ne menevät kumminkin ihan käsi kädessä. Kyseessä on pääsääntöisesti aikuiset ihmiset, joille pitää saada joku asia menemään perille. Eli tässä tapauksessa minun pelitapa, eli tavallaan opetussuunnitelma on minun pelisuunnitelma, jonka yritän heille mahdollisimman hyvin opettaa. Pesä-Kiilojen naisjoukkueen 2.pelinjohtaja Heidi Ruuska arvioi minun taitojani pesäpallon opetus-, ohjaus-ja oppimisprosessien suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioimisessa seuraavasti.

” Niina on osannut suunnitella kulloiseenkin peliin taktiikan huomioiden vastustajan. Oman joukkueemme kokoonpano on vaihdellut ja ei ole ollut aina saatavilla paras joukkue esimerkiksi loukkaantumisten takia, siitä huolimatta hän osasi suunnitella ja valita joukkueeseen parhaan mahdollisen kokoonpanon. Niina ottaa ennen peliä selville vastustajan mahdolliset heikkoudet ja vahvuudet, jotka käydään ennen peliä lävitse yhdessä joukkueen kanssa. Oman joukkueen vahvuudet ja vastustajan heikkoudet huomioiden, luodaan pelitapa. Niina kuuntelee myös joukkueen mielipiteen ja ottaa huomioon myös toisten mielipiteet pelitilanteista ja –kuvioista. Niina osaa reagoida pelin aikana nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja vaihtaa tarvittaessa pelitaktiikka, jos se käytännössä havaitaan huonoksi. Hän osaa tehdä itsenäisesti jämäköitä ratkaisuja, mutta myös yhdessä minun kanssa ja huomioden minunkin näkemykseni. Niina pystyy pelin jälkeen analysoimaan pelin heikkoudet ja vahvuudet myös omalta osaltaan ja pyrkii parantamaan heikoksi osoittautuneita ratkaisujaan seuraavaan peliin.”