Erityiskavatuksen oppimistehtävä

  ADHD

                      ADHD tarkoittaa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä, jonka keskeiset oireet ovat keskittymisvaikeudet, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Näitä oireita on kaikilla, mutta diagnoosin saavat ne, joilla näitä esiintyy muihin samaikäisiin verrattuna eniten, haitaksi asti. Myös oireet ovat jo alkaneet lapsuudessa ja ovat pysyviä, vaikka esiintuloon ja voimakkuuteen vaikuttavat monet ajankohtaiset tekijät henkilössä itsessään tai ympäristössä. (Dufva & Koskela 2012:35.)

                      Lapsen  keskittymiskyvyn puute tulee esille koulutehtävien tekemisen lyhytjänteisyytenä, ohjeiden noudattamattomuutena, kyvyttömyytenä järjestää tehtäviä ja toimintoja sekä siinä, että lapsi häiriintyy helposti ulkopuolisista ärskykkeistä. Yliaktiivisuus ilmenee vaikeuksina pysyä paikallaan ja kyvyttömyytenä hillitä aktiivisuutta tilanteissa, joissa odotetaan rauhallista käytössä. Impulsiivisuus tulee esiine oman vuoron odottamisessa, vastata etukäteen ja puhuu paljon eikä ota huomioon tilanteen vaatimaa pidättäväisyyttä. ADHD-oireinen lapsi saattaaa liikkua oppitunnin aikana, mutta aikuisen oire voi olla vähäisempää liikehdintää tai se voi olla vain levottomuuden tunnetta ja aikuinen unohtaa kuunnella ja alkaa miettiä omia ajatuksiaan. ( Dufva & Koskela 2012:35, 36.)

                      Tuossa edellä puhuttiin siis oireista ja miten se ilmenee. Nyt, kun ajatellaan ammatillisen opetuksen haasteita, puhutaan siis lähes aikuisista tai jo aikuisista oppilaista. Näillä useilla on jo diagnoosi saatuna. Edellä mainitut oireet haittaavat sekä omaa oppimista että toisten oppimista, jos niitä ei saada hillittyä.

                     

ADHD JA OPETUS

Oppilas, jolla on adhd, aiheuttaa luokkaan kyllä vipinää ja varsinkin, jos näitä on luokassa useampi, mikä on täysin mahdollista. Lähipäivillä keskustelimmekin, että opettajan on syytä olla johdonmukainen opetuksessaan ja antaa yksinkertaisia ohjeita. Olisi hyvä, että luokan säännöt olisivat esillä esimerkiksi luokan seinällä. Oppilaan kanssa olisi hyvä keskustella, että miten hän saa itsensä rauhoitettua ja se, että tunnistaako oppilas itse sen hetken, kun levottomuus tai tarkkaavuus alkaa häiritä. Joku hyvä merkki voisi olla oppilaalle, että hän voisi mennä käymään vaikka vessassa. Opetuksessa ei saisi olla häiriötekijöitä ja olisi hyvä keskittyä vain yhteen asiaan.

ADHD-oireista lähestytään usein ongelmakeskeisesti ja kiinnitetään huomioon oppimisen esteisiin, kielteiseen kehitykseen ja rajoitteisiin. Pitäisi kumminkin siirtää pääpaino voimavaroihin ja vahvuuksiin. Pitää huomata ne asiat, jotka sujuvat hyvin ja joihin nuorella riittää motivaatiota, valmiuksia ja osaamista. Pitää muistaa, että ammatillista tulevaisuutta rakennetaan toimintakyvyn vahvuuksien kautta. ADHD-nuori onnistuu parhaiten opiskelu-ja työurallaan, kun voi käyttää parhaita kykyjään ja omia persoonallisia vahvuuksiaan. Oikeilla opiskelun tukitoimilla ja asianmukaisella kuntoutuksella nuori pärjää opinnoissaan ja työllistyy samalla tavalla kuin ikätoverinsa. Jos ADHD:ta ei hoideta, se hankaloittaa opiskelua että arkea. Hyvä itsetuntemus, omien vahvuuksien löytyminen, oikeat opiskelujärjestelyt ja muilta saatavat tuki auttavat opiskeluissa ja opintojen saattamisessa loppuun. ( Dufva & Koivunen 2012; 231-232.)

                      Oman opettajataustaan peilaten voisin sanoa, että ADHD-oppilaille aika usein auttaa se, että heidän kanssaan voi kahdestaan käydä ohjeet läpi, ja se, että olisi tekemistä. Se on mielestäni päivänselvä asia, että opettajajohtoisesti luennoimalla, ADHD-nuori ei pysty keskittymään tunnilla. Enemmän opettajan pitää ottaa keskusteluun ja tekemiseen oppilaita mukaan. Pitää olla mahdollisuus myös nousta käymään vaikka vessassa välillä. Opetus tulee jaksottaa pieniin palasiin, jos haluaa, että oppilas keskittyy. Itse olen joskus käyttänyt tiimalasia tai munakelloa, että oppilas näkee kauanko vielä pitäisi jaksaa olla paikallaan. Aika usein kyllä tepsii. Suurin virhe, jonka voi tehdä oppilaan kanssa, on jos opettaja lähtee vänkäämään ja provosoitumaan ADHD-nuoren käytöksestä, joka ei aina välttämättä ole parasta. Luokassa myös muut oppilaat saattavat ärsyyntyä ADHD-oppilaasta, jos sitä keskittymistä ei voi toisille taata. Tässä on sitten taas ainekset kunnon soppaan, jos opettaja ei saa puhallettua peliä poikki. Mutta se tekeminen on hyvä, että aina olisi oppilaalla jotain tekemistä.

                      On sanottu, että opettaja on tärkein tekijä siihen, että ADHD-oppilas voi menestyä koulussa. Opettajan pitää tietää mitä diagnoosi tarkoittaa, mistä se johtuu ja mitä oireita se aiheuttaa mitkä toimenpiteet saattavat auttaa. Tämä tarkoittaa ylimääräistä vaivannäköä opettajalle, mutta kyllä mielestäni opettajan velvollisuus on ottaa selville asioista. Taitava opettaja käyttää aikansa opettamiseen, vähemmän aikaa siirtymävaiheisiin ja kurinpidolliseen toimintaan. Hän osaa erottaa mikä on kykenemättömyyttä ja tottelemattomuutta. Kykenemättömyyteen pitää suhtautua empaattisesti ja opettavaisesti, tottelemattomuuteen tarvitaan lujia ja johdonmukaisia otteita. Asioihin pitää puuttua välittömästi. Oppilaan pitää tuntea, että opettaja tekee kaikkensa, ettei oppilas tunne itseään nöyryytetyksi. Opettajan on hyvä muistaa, että oppilas ponnistelee usein kykyjensä äärirajoilla. (Michelsson ym 2003: 90-91.)

                      Tärkeitä apukeinoja, joilla oppilas pärjää opinnoissaan on opettajan antama yksilöllinen ohjaus, perustaitojen kuntouttaminen sekä opiskelutaitojen kehittäminen. Apua pitää saada silloin, kun sitä tarvitaan. Opettajalla pitää olla realistinen näkemys oppilaan kyvyistä eikä vaatia mahdottomia. Opettaja joutuu usein muokkaamaan työpn vaikeusastetta että sen määrää. Toisinaan joudutaan käyttämään erilaajuista oppimäärää ja yksilöllistää opetuksen tavoitteita ja sisältöjä. Opettajan kannattaa myös keskustella oppilaan vanhempien kanssa, koska he tuntevat lapsensa parhaiten ja tietävät hänen reagointitapansa erilaisiin tilanteisiin. Johdonmukaisuutta ja ennustettavuutta tarvitaan sekä kotona että koulussa. ( Michelsson ym 2003: 91-92.)

                      Oppilaalle, jolla on ADHD, voidaan laatia HOJKS eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma tai hänen joitakin aineita voidaan mukauttaa, jolloin myös pitää laatia HOJKS.

                      ADHD-nuori voi tarvita paljon tukea ja apua. Joskus joudutaan valvomaan lähes kaikkien tehtävien suorittamista. On hyvä myös tarkistaa, että nuori on ymmärtänyt tehtävänannon ja pyytää  häntä esimerkiksi toistamaan ohjeet ja suoritustavan. Ohjeiden tulee olla lyhyitä, selkeitä ja johdonmukaisia.ja saattaa myös auttaa, että ohjeet annetaan kirjallisena. Opetustilanteisiin on hyvä saada mukaan mielenkiintoisia kohtia ja uutuuden viehtätystä. Motivaatio laskee oppilaalla nopeasti, jos työskentely on yksitoikkoista ja toistuvaa. Oppilaan aktiivinen osallistuminen opetukseen edesauttaa hänen keskittymistään. Olisi myös hyvä antaa stimulaatioita monen aistikanavan kautta. Opetuksen on oltavat innostavaa, eloisaa, teatraalista ja dramaattista. On hyvä antaa vain yksi ohje kerrallaan ja tehtävät ovat hyvä olla sellaisia, että niistä voi selviytyä nopeasti. Parityöskentely sopii usein paremmin kuin ryhmätyöt, koska ryhmässä on jo liikaa häiriötekijöitä. Samojen rutiinien pitäisi toistua päivittäin, jotta ADHD-oppilas pystyy ennakoimaan toimintaansa, jos päivään tulee muutoksia, pitäisi niistä ilmoittaa etukäteen. Siirtymävaiheet voivat olla hankalia esimerkiksi se, että luokkahuoneesta pitää siirtyä toiseen tai lounaalle lähtö aiheuttaa myös vaikeuksia. Opettajan huolehtiva suhtautuminen, extrahuomio ja apu sekä tiivis ohjaus auttavat usein pääsemään ongelmista eroon. Työskentelyn on hyvä tapahtua positiivisessa ilmapiirissä. Kehut ja positiiviset huomautukset auttavat paremmin kuin nuhteet ja rankaisut. Vältä älä-sanan käyttöä. Palkitseminen on hyvä keino, jos noudattaa ohjeita tai on tehnyt tehtävänsä. Itseluottamuksen ylläpitäminen ja kohottaminen on tärkeää ja opettaja on tässä asiassa ratkaisevassa roolissa. ( Michelsson ym 2003: 92-94.)

                      Niin, että aikamoisessa vastuussa on opettaja. Opettajan pitää osata eriyttää ja keksiä kokoajan tekemistä, olla johdonmukainen ja antaa yksikertaiset ja selkeät ohjeet levottamalle oppilaalle- Minusta lähipäivillä tuli tosi hyviä vinkkejä esimerkiksi siihen, että oppilas voi vaikka värittää samalla kuin opetusta on, mutta palaan näihin asioihin apuvälinekohdassa. Mutta olen samaa mieltä, että ainainen negatiivinen palaute aiheuttaa itseluottamukselle suuren kolauksen ja paljon parempaan lopputulokseen päästään käyttämällä omia vahvuuksia ja positiivista palautetta. Ei ole todellakaan kiva, jos joutuu toistuvasti nöyryytetyksi oppilastovereiden edessä. Ikävä kyllä opettaja, joka ei vaivaudu ottamaan ADHD:sta selvää, saattaa aiheuttaa oppilaalle vakavia itsetunto-ongelmia ja niin paljon nöyryytystä, että oppilas saattaa jopa keskeyttää omat opintonsa. Minun oma ala on liiketalous, ja sinne opetukseen kyllä pystyy laittamaan tekemistä. Oppilailla voisi olla mahdollisuus perustaa vaikkapa oma yritys, olla laajennetussa työssäoppimisessa ja mahdollisuus osallistua erilaisiin projekteihin.

                      ADHD, OPPIMISYMPÄRISTÖ JA OPETUSMATERIAALI

                      Lähipäivien keskustelujen ja luentomateriaaleihin perustuen oppimisympäristön tulisi olla ADHD-oppilaalle rauhallinen ja selkeä. Myös opiskelutilassa pitäisi olla hyvä järjestys. Myös opetusmateriaalin tulee olla hyvin selkeä ja yksinkertainen, ei mitään hirveitä krumeluureja. ADHD-oppilas häiriintyy kaikesta ylimääräisestä, ja jos tila on epäjärjestyksessä, hänen keskittymiskykynsä harhautuu. Oppimisympäristön tulisi myös olla sellainen, että oppilaalla on mahdollisuus liikkua. Myös istumajärjestys on hyvä miettiä esimerkiksi ADHD-oppilaalle parempi paikka voisikin olla takana, koska hän sieltä näkee joka puolelle. Jos hän puolestaan istuu edessä, hänen pitää tarkkailla paljon taaksepäin ja näin ollen kääntyilee, koska hän ei näe sinne.

Ikonen & Virtanen (2007) kertovat, että oppimisympäristön merkitys oppimiselle on tärkeä, koska se vaikuttaa oppilaan opettamisen ja oppimisen tilanteisiin ja prosesseihin. Oppimisympäristöä pitää muuttaa yleensä sen takia, että ilman muutosta, ei voida opiskella tehokkaasti. Oppimisympäristöt ja koulun ilmapiiri ovat tärkeitä sosiaalisia ympäristöjä, joissa ollaan kanssakäymisissä tovereiden ja opettajien kanssa. Opetusta pitää strukturoida eli opetusjärjestelyjä ja oppimisympäristöjä jäsentämistä niin, että otetaan huomioon tukea tarvitsevan oppilaan erityistarpeet. Strukturoinnilla voidaan järjestää ympäristö siten, että oppilas kokee olonsa riittävän turvalliseksi toimiakseen ja oppiakseen uusia asioita mahdollisimman itsenäisesti. Opetustila ja oppimateriaalit järjestetään selkeästi ja eri aistein hyvin hahmotettavaksi. ( Ikonen & Virtanen 2007:241, 244,247.)

                      ADHD-oireiset nuorilla voi ilmetä vaikeuksia opiskeluissaan toisella asteella, koska vanhempien ja opettajien kontrolli opiskeluista vähenee ja oppimisympäristä voi muuttua vähemmän strukturoiduksi. Toisella asteella pitäisi myös opiskella omatoimisemmin ja aktiivisemmin. Oppimisympäristön pitää olla selkeä ja rauhallinen. Oppilaalta itseltään kannattaa kysyä, että mitkä tukevat hänen oppimistaan ja mitkä asiat häiritsevät. Hän tietää, että millä keinoilla oppimisympäristöä saadaa muokattua itselle paremmaksi. Tällaisia keinoja voivat olla sälekaihtimet, väliseinät, sermit, korvatulpat, kuulokkeet ja erillinen tila. Kun oppimisympäristö on kunnossa ja häiriötön tila oppilaalle, on oppiminenkin helpompaa. (Dufva & Koivunen 2012:237-239.)

                      Jos oppilaalle annetaan yksilöllistä opetusta myös opetusmateriaalia on syytä yksilöllistää. Kun oppimateriaali on hyvin valittu ja se on hyvin järjestyksessä oppitunnin aikana, oppimista tapahtuu paremmin. Selkeällä oppimateriaalilla ja sen käytöllä pyritään itseohjautuvampaan oppimiseen. Mitä suuremmista vaikeuksista on kyse, sitä yksinkertaisempaa materiaalia pitää olla saatavilla ja sen käyttö pitää suunnitella tarkasti. Esimerkiksi oppimispelit, joista selkeimpiä oppijat pystyvät pelaamaan ilman ohjeita ovat jo itsessään opettavia materiaaleja. (Ikonen & Virtanen 2007:266-267.)

                      ADHD, OPETUSRYHMÄT JA OPETUSHENKILÖSTÖ

                      Opetusryhmän koko ei ainakaan saisi olla kovin suuri, toisaalta sosiaalisia taitoja opitaan myös opetustilanteessa joten ei ainakaan kokoaikainen pienryhmäopetus ole hyväksi. Harvassa ammatillisessa oppilaitoksessa on kyllä edes mahdollista opiskella pienryhmässä joten ADHD-nuoret opiskelevat yleensä luokkatovereidensa kanssa sen kokoisessa ryhmässä mikä se sattuukaan kulloinkin olemaan. Silloin myös suureen rooliin nousee kouluavustajat, jos semmoisia on tarjolla. On joskus hyvä saada rauhattomuus katkeamaan esimerkiksi, jos on mahdollista lähteä ADHD-nuoren kanssa pienempään ja rauhallisempaan ympäristöön.

                      Kun on ADHD-nuori(a) luokassa, tulee hasteita myös siinä, että toiset oppilaat saattavat kokea, että ADHD-nuori häiritsee heidän oppimistaan. Kumminkin olisi tärkeää, että ADHD-nuoret oppivat sosiaalisia taitoja toisten oppilaiden kanssa samassa ympäristössä opiskellessaan.

                      Opettajan kannattaa pitää luokassa ADHD-nuorelle peruskoulutarvikkeita (kynä, kumi, paperia), koska aika usein nämä saattavat olla hukassa oppilaalta. Myös kannattaa merkitä mahdolliset läksyt, jos vaan voi, nuorelle ylös, koska hän saattaa unohtaa merkitä. ( Dufva & Koivunen 2012: 211.)

                      Kuten jo aiemmin kerroin opettaja on suuressa roolissa ADHD-nuoren opintojen onnistumisessa. Opettajan pitää ymmärtää mitä ADHD on ja mitä se aiheuttaa. Minun mielestäni myös kouluavustajat eli ohjaajat voivat olla apuna ADHD-nuorelle ja tarjota myös kahdenkeskinen hetki, jos opettaja ei ehdi.

ADHD, APUVÄLINEET JA TUKIPALVELUT

Luennoilla keskustelimme erilaisista apuvälineistä, joita voidaan käyttää, jotta keskittyminen onnistuisi paremmin ja levottomuutta ei esiintyisi niin häiritsevästi. Apuvälineinä voidaan käyttää esimerkiksi tasapainotyynyä, jumppapalloa, stressipalloa, myös se, että oppilas voi mennä jaloittelemaan välillä, auttaa. Kellon näkeminen, että tietää kauanko on vielä tuntia jäljellä, helpottaa keskittymisvaikeuksista kärsivää. Myös tuntia voidaan pilkkoa pienempiin osiin vaikkapa munakellolla tai jollakin muulla tavoin antaa merkki, että tietyn ajan jälkeen saa vetää happea. Myös peltorit, musiikinkuuntelu ja jopa pipon pitäminen päässä saattavat auttaa keskittymään.

                      Myös erilaisia tukipalveluja voi ADHD-nuori saada. Jos on kyse vaikea-asteisesta ADHD:sta, voi saada henkilökohtaisen avustajan opintoihinsa. Myös erilaisista kuntoutuspalveluista ja terapioista voi olla apua.

ADHD-oireisista osa voi selvitä hyvinkin ilman  ulkopuolisia tukitoimia, kun taas osalle on ensiarvoisen tärkeää saada ulkopuolista tukea, jotta he voivat selviytyä elämässä, pystyvät pitämään yllä hyvinvointia ja eivät syrjäytyisi. ADHD:n hoidossa tulisi huomioida elämänkaarellinen näkökulma ja hoito-ja kuntoutustoimenpiteiden jatkuvuus eri ikävaiheissa tarpeen mukaisesti. Käypä hoito-suosituksen mukaan hoidon monimuotoisuutta, yksilöllisyyttä, suunnitelmallisuutta, varhaista tukea, lähiympäristön merkitystä ja hoidon jatkuvuutta. Erilaisilla hoito- ja kuntoutustoimenpiteillä voidaan merkittävästi tukea ADHD-oireisten hyvinvointia ja elämänlaatua (Dufva & Koivunen 2012, 86-87.)

ADHD-lääkityksestä moni saa avun, mutta jostakin syystä vanhemmat epäröivät lääkityksen aloittamista. Ehkä syynä ovat lääkkeiden mahdolliset haittavaikutukset. Lääkkeet kumminkin parantavat keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta sekä vähentävät häiriöherkkyyttä. Ne auttavat pysähtymään ja miettimään käyttäytymisen seurauksia. Lääkkeet auttavat henkilöä keskittymään uusiin taitoihin, joita hän on oppimassa. (http://www.adhd-tietoa.fi/index.php/elaemae-adhdn-kanssa/adhdn-hoito/adhdn-laeaekehoito/)

ADHD JA ESTEETTÖMYYS

Minun mielestä sellaista esteettömyyttä kuin esimerkiksi pyörätuoliopiskelija voi kohdata, jos kynnyksiä ei ole poistettu, ei ole ADHD-opiskelijalla. Ennemmin puhuisin opiskeluympäristön ja –menetelmien löytymisestä oikeanlaisiksi, jotta opiskelu olisi esteetöntä. Kun oikeat työkalut ja menetelmät löydetään, ADHD-oireinen pystyy opiskelemaan omien ikätovereidensa tahtiin, joku toinen enemmän tuettuna ja joku toinen ehkä jopa ilman tukea.

YHTEENVETO ADHD-OIREISEN OPISKELUSTA

ADHD tuo haasteita oppimiseen, opinnoissa selviytymiseen sekä työelämässä pärjäämiseen. Monet ADHD-oireiset opiskelevat jaksamisensa äärirajoilla, varsinkin jos ymmärrystä ja riittävää tukea ei ole saatavilla. Se, että voi menestyä opinnoissaan, tarvitaan myönteistä asennetta, kehuja, tavoittellisuutta, itseluottamusta ja itsekuria.  On tärkeää tukea opiskelumotivaatiota, sekä tunnistaa omat voimavarat ja vahvuudet. Itseluottamuksen vahvistaminen on suuressa roolissa, samoin kuin kuntoutus- ja tukitoimien hyödyntäminen sekä rohkaisua että kannustusta. Opiskelijan pitäisi myös pystyä hallita omaa arkea, mikä on tärkeää ADHD-nuorelle, että elämänhallinta onnistuisi eli muistaa mennä ajoissa nukkumaan, herätä ajoissa, syödä ja levähtää. Ammatillisissa opinnoissa menestyäkseen ja työelämässä pärjäämiseen, pitäisi pystyä ottamaan vastuuta itsestään ja omasta arjestaan.Turvallinen oppimisympäristö, opintojen selkeät rakenteet ja tukitoimet yhdistettynä välittävään opetus- ja ohjaushenkilöstöön, auttavat ADHD-oireista.  ( Dufva ja Koivunen 2012: 235-237)

ADHD-oireisen kanssa täytyy opettajan keskustella, että mitkä tavat hän kokee itselleen parhaaksi tavaksi keskittyä ja mitkä asiat auttavat häntä muistamaan asioita. Toiselle asteelle tullessaan, on jo yhdeksän vuotta peruskoulua ainakin takana, joten varmasti oppilas tietää itse parhaiten keinot. Opettajan täytyy varmasti eriyttää opetustaan, ja apuvälineitä kannattaa antaa. Itsekin lähipäivillä ollessani, hyödyin ihan huomaamattani väritystehtävästä, vaikken kärsikään ADHD-oireista. Eli varmasti tulen itse käyttämään tätä väritystehtävää omalla opettajaurallani. On tärkeää löytää ne keinot, että mitkä auttavat oppilasta keskittymään ja toisaalta myös opiskelutovereilla pitää olla mahdollisuus opiskella ilman kovin paljon häiriöitä. Joskus voisi ajatella myös, että ADHD-oireisella olisi oma pieni tila, johon voi mennä tekemään tehtäviä. Oman opettajakokemuksen perusteella, he eivät koe sitä mitenkään eristämisenä, vaan nimenomaan itse haluavat rauhallisen tilan, jossa ei ole muita häiriötekijöitä. Kaikki erilaiset apukeinot kannattaa kyllä ottaa käyttöön, jotta ADHD-oireinen ei tipahda yhteiskunnasta pois ja syrjäydy, koska heillä se vaara on. Ymmärrystä ja empatiaa, oikeat keinot, rauhallinen ympäristö, selkeät ohjeet ja tietenkin rohkaisemista ja kannustusta ADHD-oireiselle takaavat parhaan oppimistuloksen.

KIELELLISET VAIKEUDET

Kielellinen vaikeus on sitä, että kielen ja puheen kehitys poikkeaa normaalista jo kehityksen varhaisvaiheista saakka. Ne voivat tulla esiin vaikeutena tuottaa tai ymmärtää kieltä, tai ne voivat ilmetä myös molempina. Kielellisen häiriön vuoksi puhumiseen ja muiden puheen ymmärtämiseen perustuva kommunikointi voi olla aikuisenakin vielä hankalaa. Lukeminen voi sujua tavallista hitaammin sekä olla virheellistä. Tämän lisäksi vielä luetun ymmärtäminen tuottaa hankaluuksia. Kielihäiriöisellä oppijalla on usein puutteita keskeisissä itsenäisen työskentelyn ja oppimisen edellyttämissä taidoissa. Kielihäiriö ei rajoita pelkästään nuoren kykyä ilmaista itseään tai ymmärtää puhetta, vaan kielelliset vaikeudet hankaloittavat monien muidenkin taitojen kehittymistä ja oppimista kuten vuorovaikutustaidot. (Aro ym 2007:18-19.)

KIELELLISET VAIKEUDET: APUVÄLINEET, OPPIMISYMPÄRISTÖ JA OPETUSRYHMÄT

Niin kuin ADHD-oireinen saattaa vaatia pienen opetusryhmän, välttämättä kielellisistä vaikeuksista kärsivä ei tarvitse pienempää ryhmää, jos hänellä on apua tarjolla oppitunnilla. Esimerkiksi, jos opettaja kirjoituttaa muistiinpanoja, olisi kirjoittamisen vaikeuksista kärsivän oppilaan saada aukotettuja muistiinpanoja eli kirjoituttaa vain sanan sieltä toisen täältä. Kouluavusta/ohjaaja olisi hyvä olla oppilaalla, jolla on vaikea-asteinen lukivaikeus, koska on erittäin tärkeää, että varmistutaan siitä, että oppilas ymmärtää asian. Yleensä tekstistä ymmärtäminen ei onnistu joten tarvitaan henkilö, joka lukee ääneen, kyselee ja keskustellen käy asian oppilaan kanssa. Tietenkin, jos opettajan tyyli on keskustellen asiat opettaa on erittäin hyvä asia. Oppimisympäristö voi olla myös ihan tavallinen, tärkeää on vain varmistua siitä, että oppilas ymmärtää aina mitä pitää tehdä. Kirjalliset ohjeet eivät välttämättä auta, opettajan ja ohjaajan on hyvä aina selventää asiat.

Joskus HOJKSin tekeminen on aiheellista luki-ja kirjoitusvaikeuksista kärsiville. Eli siinä sovitaan miten saavutetaan yksilölliset tavoitteet.

Moniin kirjoihin on nykyään myös saatavilla cd:t, joihin kirjoissa olevat asiat on luettu ääneen. Nämä ovat tosi hyvät apuvälineet heille, joille lukeminen on työlästä ja varsinkin luetun ymmärtäminen.

Itse teetin yhdelle oppilasryhmälle, joista useilla oli lukemisen ja sen ymmärtämisen vaikeutta, erään helpon luetun ymmärtämisen testin. Itse ajattelin heidän selviävän siitä vallan helposti, koska teksti oli mielestäni niin helppolukuista. Oikein hämmästyin, että heistä kukaan ei sitä läpäissyt, useilla ei ollut yhtään oikeaa vastausta. Teimme saman testin niin toisen kerran, että minä luin sen heille ääneen, tulokset paranivat huomattavasti. Tämä todella avasi silmäni siitä, että vaikka teksti on suhteellisen helppolukuista, mutta kärsiessään lukivaikeuksista, se on silti vaikeaa.

Paras apuväline omiin kokemuksiin pohjautuen on se, että varmistutaan aina siitä, että oppilas ymmärtää tehtävänannon, hänelle annetaan mahdollisuus suulliseen ilmaisuun esimerkiksi koetilanteessa. Jos oppilaalla on vaikeuksia ymmärtää, hän ei myöskään välttämättä ymmärrä mitä kokeessa saatetaan kysyä, vaikka vastauksen tietäisikin. On tärkeää, että olisi ohjaaja käytössä, joka voisi lukea kysymykset ääneen ja tarvittaessa kirjoittaa vastaukset tai opettaja pitää suullisen kokeen oppilaalle.

Hyviä apuvälineitä ovat nauhurit, tallentimet ja nauhoittavat mp3-soittimet. Laadukkailla tallentimilla voidaan nauhoittaa esimerkiksi oppitunteja ja luentoja. Nauhoitteen avulla voi sitten palata oppituntiin ja tehdä esimerkiksi omia muistiinpanoja kotona. Erilaiset tietokoneohjelmat voivat auttaa esimerkiksi oikolukuohjelmat, puhesynteesi ja ennakoiva tekstinsyöttö auttavat lukivaikeuksista kärsivää. Kannattaa myös hyödyntää älypuhelimia. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, äänikirjat ovat myös hyviä apuvälineitä kielellisistä vaikeuksista kärsiville. Sekä lukikalvot ovat hyviä apuvälineitä. (www.lukihairio.fi)

KIELELLISET VAIKEUDET, ESTEETTÖMYYS JA OPETUSHENKILÖKUNTA

Opettajan tulee olla selvillä erilaisista apuvälineistä, joilla voidaan tukea kielellisistä vaikeuksista kärsivää oppilasta ja ymmärtää aidosti se, että kiellellinen vaikeus saattaa vaikeuttaa todella paljon oppimista. Ohjaajille/avustajille olisi myös yleensä tarvetta, varsinkin jos kielellinen vaikeus on vaikea. Opettajan pitää varmasti eriyttää opetustaan ja ottaa huomioon kielelliset vaikeudet. Olisi tärkeää saada opetustilanteet esteettömiksi, jotta kielellisistä vaikeuksista kärsivät oppilaatkin pääsisivät oppimaan.

                      Esteetön koe-/tenttitilanne on esimerkiksi semmoinen, että oppilaalle annetaan lisäaikaa ja mahdollisuus suulliseen kokeeseen tai tenttiin tai ainakin mahdollisuus täydentää vastauksiaan suullisesti. Ei myöskään saisi sakottaa kirjoitusviheistä, vaan arvioidaan pelkkää osaamista. Myös apuvälineitä tulee tarjota. Oppilaalle annettava tehtäväpaperi tulee olla kirjoitettuna koneella ja isolla fonttikoolla. Myös tehtävä pitää olla asteltu yksiselitteisesti ja myös osiin pilkkominen voi olla tärkeää. Myös tehtävänannon ääneen lukeminen tarvittaessa tai kuunnella tehtävänanto nauhalta. Opettajan pitää varmistaa, että tehtävä on ymmärretty. Häiriötön tila on tärkeää tai ainakin mahdollisuus korvatulppien käyttöön on annettava oppilaalle. (www.erilaistenoppijoidenliitto.fi)

OPETUSMATERIAALI JA KIELELLISET VAIKEUDET

Opetusmateriaali kannattaa olla isolla fonttikoolla, lyhyillä riveillä ja kapeilla palstailla. Musta teksti valkoisella paperilla voi olla hankalaa, kannattaa kokeilla värilliselle paperille tekstiä tai lukikalvoa. (www.erilaistenoppijoidenliitto.fi)

Lähipäivillä puhuimme myös selkokielestä, joka auttaa kielellisistä vaikeuksista kärsivää oppilasta. Asiat sanotaan yksinkertaisesti ja ylimääräiset sanat jätetään pois. Varsinkin kaikkea abstraktia kannattaa välttää. Opetusmateriaalin tulisi olla mahdollisimman yksinkertaista ja selkeää.

KIELELLISET VAIKEUDET JA TUKIPALVELUT

Kun kielellinen vaikeus on todettu ja se haittaa selvästi toimintakykyä, kuntoutuksenjärjestäminen perustuu yleensä kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutuksen tarkoituksena on edistää ja tukea nuoren kehitystä sekä hänen itsenäistä suoriutumistaan elämän eri tilanteissa.  Nuoruusiässä painottuvat näin ollen koulutus, ammatin hankkiminen, työllistyminen ja itsenäinen elämä. Jotta kuntoutuksen tulos olisi paras, on eri tahojen välinen tiedonkulku erittäin tärkeää. Kuntoutus voidaan jakaa lääkinnälliseen, ammatilliseen, sosiaaliseen ja kasvatukselliseen. ( Aro ym 2007: 318.)

1.    Lääkinnällistä kuntoutusta ovat esimerkiksi:

-       erilaiset terapiat

-       tutkimukset

-       apuvälineet

-       sopeutumisvalmennus

-       kuntoutusohjaus.

2.    Ammatillista kuntoutusta ovat:

-       koulutustarvetta ja –mahdollisuuksia selvittävät tutkimukset

-       työ- ja koulutuskokeilut

-       ammatillinen koulutus

-       työhönvalmennus.

3.    Sosiaalista kuntoutusta ovat:

-       sopeutumisvalmennus

-       kuntoutusohjaus

-       kuljetuspalvelut

-       tulkkipalvelut

-       palveluasuminen.

4.    Kasvatuksellista kuntoutusta ovat:

-       erityisopetus

-       erilaiset opetuksen tukipalvelut.

Kaikki kuntoutuksen osa-alueet ovat tärkeitä ja niiden tulee olla tasapainossa keskenään, jotta niistä saatava hyöty on mahdollisimman suuri. Viranomaisilla on lakisääteinen velvollisuus tehdä yhteistyötä tarvittavien kuntoutuspalveluiden järjestämisessä.  ( Aro ym. 2007: 318-319.)

KIELLELLISET VAIKEUDET JA OPETUS

                    Edellä on mainittu jo opetukseenkin liittyviä asioita, mutta käydään vielä lisää. Ammatillisen peruskoulutuksen vahvuutena on, että opettaja voi näyttää osaamisensa ja opiskella itselleen parhaalla mahdollisella tavalla. Tekemällä käytännön töitä aidossa työympäristössä, opiskelija osoittaa miten hyvin hän on saavuttanut opetussuunnitelman perusteiden ammatillisten opintojen tavoitteissa määritellyn työelämän edellyttämän ammattitaidon. ( Aro ym. 2007: 275.)

                    HOJKS laaditaan aika usein kielellisistä vaikeuksista kärsivälle ja se auttaa opettajaa suunnittelemaan tunteja. On tärkeää, että tehdään yhteistyötä HOJKSin laadinnassa vanhempien ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Ja ilman muuta myös oppilasta itseään on kuunneltava. Parhaita tuntijoita ovat oppilas itse ja hänen vanhempansa.  Opettaja on oppimisen ohjaaja ja opettajan pitää etsiä parhaimman mahdolliset opetusmenetelmät ja kannattaa valita toiminnallisia oppimistilanteita aina, kun se on vain mahdollista. Oppimisympärisöön kuuluvat myös ne oppilaat, joilla ei ole erityisiä vaikeuksia joten pitää arvioida myös sitä,että miten ryhmä tukee erityisoppilaan kehittymistä ja kasvua yksilönä. ( Ahonen ym. 2004: 225-226.)

Opettajan kannattaa keskustella oppilaan kanssa, että mikä on oppilaan paras tapa oppia ja opettajan kannattaa opettaa erilaisia opiskelutekniikoita. Opettaa kannattaa moniaistikanavaisesti eli miten voi selittää saman asian näkemisen, kuulemisen, tekemisen ja näyttämisen kautta. Oppilaalle pitää antaa aikaa tehdä ja ei kannata järjestää kokeita tai tenttejä, joissa on aikaraja. Opettajan tulee myös opetuksessa muistaa, että ei saisi yhtä aikaa puhua ja kirjoituttaa. Myöskään ei saisi pakottaa lukemaan ääneen luokan edessä. Opetus kannattaa myös pilkkoa pienempiin osiin ja ohjeet pitää antaa suullisesti ja kirjallisesti. Olisi myös tärkeää antaa tunnin aluksi yleiskuva asiasta ja lopuksi vetää vielä yhteen mitä käsiteltiin. Apuvälineet kannattaa ottaa käyttöön ja välttää kilpailutilanteita. Mieti kokenaisuukssia, tarviiko ulkoaopettelua. Ehdottomasti kannustus ja kehut ovat tärkeitä. Ja se on tärkeää, että ei sakoiteta kirjoitusvirheistä vaan katsotaan sitä oppimista. (www.erilaistenoppijoidenliitto.fi)

Kielelliset vaikeudet vaikuttavat todella paljon oppilaan oppimiseen. Opettajan pitää mennä pois perinteisestä oppimismenetelmistä. Ei todellakaan voi luennoida ja kirjoituttaa taululta. On keskusteltava, havainnoida, näytettävä ja yleensäkin ohjeistaa sanallisesti paljon enemmän kielellisistä vaikeuksista kärsivää kuin niin sanottua tavallista oppijaa. Erilaiset häiriötekijät haittaavat oppimista. Itse olen myös huomannut sen, että jos oppilas ja opettaja eivät löydä yhteistä säveltä oppimiseen (opettaja ei ymmärrä vaikeutta), tulee myös tunnilla tuntihäiriö ehkä esille. Eli, kun oppiminen on estynyttä, oppilas turhautuu ja saattaa aiheuttaa häiriöitä. Opettajan tulee olla selvillä kaikista erilaisista vaihtoehdoista, joilla voidaan kielellisistä vaikeuksista oppilasta kärsivää auttaa. Ja silloin pitää aika paljon mennä pois kirjallisista töistä, koska samalla tavallahan sinä voit suullisesti selvittää asiat.

LÄHTEET:

Ahonen T.&  Rautakoski P.:Kielelliset vaikeudet ja niiden pitkäaikaisvaikutukset. Teoksessa T. Aro, T. Siiskonen & T. Ahonen (toim.) Ymmärsinkö oikein? Kielelliset vaikeudet nuoruusiässä. 2007. Juva. WS Bookwell OY.

http://www.adhd-tietoa.fi/index.php/elaemae-adhdn-kanssa/adhdn-hoito/adhdn-laeaekehoito/

Ikonen O. &  Virtanen P.: Hyvä oppimisympäristö. Teoksessa O. Ikonen & P. Virtanen (toim) Erilainen oppija-yhteiseen kouluun. 2007. Juva. WS Bookwell Oy.

Ikonen O. & Virtanen P.: HOJKS elämänkaaren eri vaiheissa. Teoksessa O. Ikonen & P. Virtanen (toim) Erilainen oppija-yhteiseen kouluun. 2007. Juva. WS Bookwell Oy.

 Kippola-Pääkkönen A.: Hoidon ja kuntoutuksen monimuotoisuus. Teoksessa V. Dufva & M. Koivunen (toim)ADHD diagnosointi, hoito ja hyvä arki. 2012. Juva. Bookwell Oy.

 Lukka S., Siiskonen T., Haapasalo S.,Jaakonaho S.,Rautakoski P., Lahtinen P. & Pärnäinen A.: Kuntoutus- ja tukimuodot. Teoksessa T. Aro, T. Siiskonen & T. Ahonen. Ymmärsinkö oikein? Kielelliset vaikeudet nuoruusiässä. 2007. Juva. WS Bookwell Oy.

 Michelsson K.,Miettinen K., Saresma U., & Virtanen P. AD/HD nuorilla ja aikuisilla. 2003. Juva. WS Bookwell Oy.

 Miettinen K., Aunola U., Niemelä R., Stenroos H.,  Alalääkkölä V., Lehto P.&  Kannisto M.: Ammatillinen peruskoulutus. Teoksessa T. Aro, T. Siiskonen & T. Ahonen. Ymmärsinkö oikein? Kielelliset vaikeudet nuoruusiässä. 2007. Juva. WS Bookwell Oy.

 Moilanen I.: ADHD. Teoksessa V,Dufva  & M. Koivunen (toim)  ADHD Diagnosointi, hoito ja hyvä arki. 2012. Juva. Bookwell Oy.

Palomäki-Jägerroos T.: ADHD-oireisen nuoren tukeminen peruskoulun jälkeen. Teoksessa V. Dufva & M. Koivunen (toim) ADHD diagnosointi, hoito ja hyvä arki. 2012. Juva. Bookwell Oy.

Raevuori A.: Nuoren ADHD. Teoksessa V. Dufva & M. Koivunen (toim) ADHD diagnosointi, hoito ja hyvä arki. 2012. Juva. Bookwell Oy.

Siiskonen T., Koivula P., Laitinen K. & Virtanen P.: Opiskelun tuki perusopetuksessa. Teoksessa T. Aro, T. Siiskonen & T. Ahonen. Ymmärsinkö oikein? Kielelliset vaikeudet nuoruusiässä. 2007. Juva. WS Bookwell Oy.

Virtanen P., Ikonen 0. & Siiskonen T.:Opetuksen järjestäminen. Teoksessa T. Ahonen T., Siiskonen T. &  Aro T. (toim), Sanat Sekaisin. 2004. Juva. PS-kustannus.

http://www.adhd-tietoa.fi/index.php/elaemae-adhdn-kanssa/adhdn-hoito/adhdn-laeaekehoito/

www.erilaistenoppijoidenliitto.fi

www.lukihairio.fi