Työelämäosaaminen

Nuorten työelämäosaaminen

Tietenkin työelämässä pitää osata tehdä sitä työtä mitä on tekemässä, minusta tämä on päivänselvä asia. Mutta kuten Kalevan artikkelista (6.9.2014) "Nuorten haahuilu harmittaa" tulee selväksi se, että osa on aika uusavuttomia työelämässä ja tämän allekirjoitan myös itsekin. Ja varsinkin artikkelin kohta, että pitäisi enemmän tietää omista velvollisuuksista ja vastuista on täysin totta. Jo yläkoulun puolella liian suuri osa on tietoinen kyllä omista oikeuksistaan, muttei niistä velvollisuuksista eikä vastuista. Tämä kyllä varmasti heijastuu myös myöhemmin työelämään. Uskallan väittää, että samat ihmiset, jotka jo opiskellessaan tuovat esille pelkästään omia oikeuksiaan, ovat näitä työelämän uusavuttomia, jotka eivät yksinkertaisesti tiedä välttämättä, että miten töitä tehdään. Ei somettamista sovi tehdä kesken töiden, ja myös pitää osata tarttua toimeen ja olla oma-aloitteinen töissä sekä pitää aikataululuista kiinni. Itse yritän aina sanoa opiskelijoille, että kannattaa lähteä hyvällä asenteella ja pitää sovituista asioista kiinni, niin tästä tulee tapa, joka helpottaa myöhempää elämää huomattavasti.

Tietenkin yksi kolikon kääntöpuoli voi olla, että moni pääsee ehkä työharjoittelupaikoissa liian helpolla, uskalletaanko varmasti harjoittelupaikoissa antaa palautetta oikeista asioista? Eihän vain siloitella asioita? Pääsevätkö nuoret yleensäkään kovin helposti töihin vai mistä he sitä kokemusta silloin kartuttavat, jos työpaikkoja ei ole tarjolla? Pitäisikö myös työnantajia kannustaa palkkaamaan vastavalmistuneita, jotta ei olisi niin paljon nuoria aikuisia työttömänä. Tämä on tosiaan vähän tällainen kinkkinen asetelma, ja eihän mitenkään voi kaikkia nuoria yleistää, että ovat uusavuttomia ja eivätkä osaa. Minä itse luulen, että nämä uusavuttomat ovat sellaisia, jotka ovat saaneet vetelehtiä myös kotonaan. Ei ehkä ole ollut tarpeeksi rajoja, on saanut tehdä mitä huvittaa, tiedetään koulussa oikeudet, ei viitsitä tehdä kotiläksyjä saati osallistua tunneille ja sitten mennään ammatilliseen koulutukseen ja siellä sama meno jatkuu, tullaan sitten, kun herätään, räpelletään kännykkää jne. Voiko tällaiselta nuorelta odottaa työelämässä kovinkaan paljon? Anteeksi vain kyyninen suhtautuminen. Ei voi. Näitä ei kukaan laita kuriin.


Sitten on myös sellainen ryhmä, joita ei koulunkäynti kovinkaan paljon kiinnosta, mutta ovat kovia työmiehiä (yleensä nämä ovat poikia). He ovat kumminkin ihan erilaisia kuin he, joista kirjoitin edellisessä kappaleessa. Hekään eivät välttämättä tee niitä läksyjä, kun kaikki aika menee esimerkiksi maanviljelystöissä tai jossan korjaustöissä. Kädet saattavat olla mustat öljystä ja välillä on saattanut jäädä jokin lehmänkakalta haiseva takki päälle. Vaikka koulu ei olisikaan heillä ykkösasia, nämä ovat varmastikin työelämässä nimenomaan niitä osaajia omalla mielekkäällä alallaan.

Sitten on vielä ne tunnolliset opiskelijat, jotka suorittavat koulunsa loistavilla arvosanoilla läpi, ja aika sein he myös ovat siellä työelämässä osaajia, mutta joskus voi kyllä käydä niinkin, että se, joka on teoriassa hyvä ei käytännön töitä osaakaan tehdä. Onneksi työelämässä kumminkin tarvitaan monenlaista osaamista ja kaikessa ei tarvitse ollakaan paras.

Opettaja työelämäosaajana

Minusta opettaja voi antaa monelle oppilaalle sysäyksen kunnon opiskeluun. Opettajan tulee pystyä monelta kantilta aktivoimaan ja virittämään opiskelijoita, jotta opetus olisi mahdollisimman monipuolista. Opettajan tulee olla kannustava oppilaitaan kohtaan ja kertoa myös opiskelijoille työelämän pelisäännöistä ja miten siellä toimitaan.

Opettaja varmasti toivoo, että opiskelija suoriutuu hyvin harjoitteluistaan ja saa sieltä työelämästä sitä oikeanlaista palautetta, jotta opiskelija voisi kehittyä työelämässä. Työnantaja varmasti taas toivoo, että opiskelija/työntekijä tietää töistä, joihin on tulossa ja ihan varmasti jokainen työnantaja toivoo, että työntekijä tekee työnsä tunnollisesti. Siis tulee ajoissa paikalle ja tekee sitä mitä pitää. Opiskelija/työntekijä varmasti haluaa, että hänet perehdytetään työhön kunnolla. Tässä on ongelma mielestäni, jos työntekijä ei saa kunnolla perehdytystä työhön, voi olla, ettei hän uskalla tehdä töitä, kun pelkää jonkin menevän vikaan. Tässä vaan sitten pitäisi mennä asiasta keskustelemaan ja sanomaan, ettei vielä osaa. Kumminkin se, että koulussa voidaan opettaa ja opitaan asioita, mutta vasta siellä varsinaisessa työssä tulee se varsinainen työhön oppiminen.

Väittely

Minusta tämä väittely on tosi hyvä opetusmenetelmä, jos se vain tehdään oikein. Nimenomaan niin, että opiskelijat hakevat taustatietoa, josta lähtevät väittelemään. Kaikista paras väittelyn anti on se, että ehkä se herättää vastaväittelijöissä uusia näkökulmia ja siinä samalla myös saa tietää jonkun toisen ajattelevan toisin. Ehkäpä joku tosiaan osaa arvostaa myös toisen näkökulmaan. Väittely ei kumminkaan saisi mennä huutamiseksi eikä toisen osapuolen pilkaksi.

Pohdintaa lopuksi

Eli monenmoista on työelämäosaaminen. Siellä töissä sitä vasta kehitytään kunnon työelämäosaajiksi. Koulu antaa hyvät siivet, jos opiskelija haluaa ne ottaa, mutta työelämä on kumminkin vielä erilaista verrattuna kouluun, se työ tulee käytännössä esille. On myös esimies ja työkaverit, joiden kanssa pitää pärjätä. Mikä jäi tuolta aiemmasta mainitsematta on, että kyllä minusta tosi keskeinen asia on se, että osaa myös ottaa toiset huomioon ja on joukkuepelaaja. Ei kylvä negatiivista ilmapiiriä ja ajattelee positiivisesti asioista ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Jos olisi tosi hyvä omalla alallaan, mutta ei omaa hyviä ihmissuhdetaitoja, niin menee kyllä ammattitaito vähän hukkaan. Toivottavasti työnantajat uskaltavat palkata työntekijöiksi nuoriakin ja antaa heille mahdollisuus. Jokaisen nuoren kyllä kannattaa tehdä harjoittelunsa kunnolla, ehkäpä se poikii niitä työpaikkojakin.