Ammatillinen toimiminen vuorovaikutus- ja ohjaustilanteissa

AMMATILLISEN OPETTAJAN NÄKÖKULMA

Ammatillinen opettaja joutuu pitämään yrityselämään vuorovaikutusta paljon enemmän kuin muut opettajat. Ammatillisen opettajan pitää pitää yrityksiin verkostoitumista yllä kokoajan. Yleensä lähes kokoajan on joku oppilas harjoittelussa, ja sitä kautta opettajan pitää tehdä tiivistä yhteistyötä yrityksen kanssa. Myös välttämättä kaikki opiskelijat eivät saa itse hankittua itselleen työharjoittelu- tai työssäoppimispaikkoja joten tarvitaan taas opettajan apua, jolloin opettajalla, jolla on hyvät vuorovaikutukset yritysmaailmaan, hommaamaan opiskelijalle näitä paikkoja. Myös kansainvälinen toimiminen voi olla tärkeässä asemassa. Kokoajan monissa kouluissa on oppilasvaihtoa, joten opettajan pitää myös osata pitää ulkomaisiin oppilaitoksiin yhteyttä.

OMAN OSAAMISEN ARVIOINTI


Osaan ryhmäyttää ryhmän. Olen sitä tehnyt luokanvalvojan roolissa sekä pesäpallovalmentajana. Ryhmäyttämisessä on tärkeää saada ryhmä (luokka/joukkue) toimimaan yhteen hiileen. Ryhmän pitää tulla tutuksi ja pystyä luottamaan toisiinsa, jotta saadaan paras tulos. Opeopintojen alussa meitä ryhmäytettiin ja kaikki olivat kaikkien kanssa samassa ryhmässä jossakin vaiheessa ja kysymyksiä esitettiin ja niihin vastattiin. Tämän tyylisiä olen itsekin käyttänyt pesäpallovalmentajana. Meillä on ollut kysymyksiä, joihin on vastattu, tutustutaan toisiin. Myös luokkaa ryhmäyttäessä voi käyttää  jotain toiminnallista tapaa. Esimerkiksi on tehtäviä, joista pitää selvitä, vaikkapa pitäisi tehdä joku taidemaalaus tai tehdään solmu ihmisistä, ja pitää saada solmu auki. On monia tapoja ryhmäyttää ryhmä. Mll:n sivulta löytyy myös vinkkejä. http://www.mll.fi/kasvattajille/ryhmayttaminen/

En ole koskaan luonut henkilökohtaistamisasiakirjaa. Olen kylläkin laatinut hojkseja. Mutta selvittelin siis tuota henkilökohtaistamisasiakirjaa, ja se siis tarkoittaa sitä, että jokaiselle luodaan oma henkilökohtainen opetussuunnitelma. Sinne laitetaan opiskelijan taustatiedot (edelliset koulutukset/työkokemus) ja sitten se mitä tukea ja ohjausta opiskelijalle annetaan, saako hän jotain hyväksiluettua ja miten hän aikoo opinnot suorittaa. Tähän on ammatillisissa kouluissa omat kaavakkeet. Varmasti, kun työhön joskus pääsee, tämäkin asia tulee sitten sisäistettyä.

Osaan myös ottaa opiskelijan huomioon sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä. Osaan myöskin menetellä eri ohjaustilanteissa. Minä koen, että minulla on hyvä ihmistuntemus, tiedän sen, että jokainen ihminen on erilainen. Se, että jotain pitää potkia persuksille kovastikin, voi toiselle olla kauhea kokemus. Opettajalla pitää olla herkät tuntosarvet. Minä koen, että taustani pesäpallossa ja yleensäkin joukkueessa on ollut minulle avartava kokemus ja on tuonut sitä herkkää korvaa. Myös se, että johdan Mll:n paikallisosastoa vaatii ihmistuntemusta, ja vuorovaikutustaitoja moneen suuntaan.

Osaan myöskin suunnitella ja muokata omaa esiintymistäni. Yleensä oma esiintyminen jännittää minua kamalasti ja uuden ryhmän edessä saatan vähän takellella, mutta kyllä se sitten taas käyntiin päästyään lähtee rullaamaan.

Osaan antaa palautetta. Joskus koen, että kritiikin antaminen on vaikeaa minulle minun luonteen vuoksi, en haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä, mutta ilman sitä myöskään ei välttämättä tapahdu kehitystä, joten kyllä sen myös annan. Myöskin joskus tuntuu, että jos saan itse kritiikkiä, otan sen liian henkilökohtaisesti ja saatan asiaa vähän aikaa märehtiä, ja sitten käännän sen kumminkin opiksi itselleni ja niinhän sen pitääkin mennä. Positiivista palautetta on kiva antaa, usein itse Wilmaa käyttäessä olenkin lähettänyt koteihin positiivista palautetta, koska usein tuntuu, että Wilma on vain kritiikkiä varten.

Tässäpä olen antanut palautetta opettajaopiskelijakaverilleni Merille:

Osaan myös käyttää eri opetusmenetelmiä ja pystyn niitä muuttumaan, jos huomaan, että joku opetusmenetelmä ei toimi jollekin ryhmälle. Pidän siitä, että on erilaisia tilanteita ja erilaisia oppijoita, jolloin pitää itse olla kartalla ja tietää se, että keneen päteen mikäkin ohjausmenetelmä.

Myös opiskelumotivaatiota on hyvä osata pitää yllä ja pitää osata pitää monipuolisia tunteja, ettei mennä aina samalla kaavalla. Opiskelijoille pitää  myös osata antaa palautetta rakentavasti, jotta kukaan ei ota itseensä, vaan palaute pitää antaa niin, että opiskelija pystyy kehittymään ammatillisesti vielä eteenpäin.

Se on myös tärkeää, että osaa ajatella sen, että luokassa on noin 20 ihmistä, joista jokainen on yksilö ja erilainen ihminen. Se, joka pätee johonkin toiseen ei välttämättä päde toiseen. Itse taas pesäpallotaustaani vedoten onneksi ymmärrän sen, että yksilöt tekevät joukkueen. Eli siis joukkueessa jokainen on yksilö, mutta paras tulos saadaan niin, että yksilöt pelaavat joukkueelle.

Toimin myös Mll:n Haapajärven paikallisosaston puheenjohtajana, kuten on käynyt edellisissä kohdissakin jo ilmi. Tämä pesti myös vaatii kokoajan sitä, että pitää olla vuorovaikutuksessa yritysten ja toisten järjestöjen kanssa. Järjestämme tapahtumia yhdessä sekä pidän yhteyttä yrityksiin, jotta he tukevat toimintaamme. Myös pelinjohtaminen pesäpallossa on oiva osaamisen osoitus vuorovaikutus- ja ohjaustilanteista. Tässä onkin Pesä-Kiilojen puheenjohtaja, kasvatustieteiden maisteri Jaana Ojaniemi, kertoo minun ohjaamisesta ja vuorovaikutuksesta pesäpallomaailmasta.

Niina  pesäpallovalmentajana ja pelinjohtajana

Niina  on toiminut Haapajärven Pesä-Kiilojen pelinjohtajana ja valmentajana 6-vuotiaista aikuisiin, joten hän on perehtynyt hyvin näiden eri ikäluokkien erityispiirteisiin.

Joukkueen valmentamisessa tarvitaan toimivaa vuorovaikutusta ja viestinnän ja johtamisen taitoa. Pesäpallojoukkueeseen kuuluu 12-15 henkilöä, jolloin on olennaista ottaa huomioon pelaajat yksilöinä taustoineen ja uravaiheineen, mutta samalla on otettava huomioon koko joukkue. Joukkueen jäsenet muodostavat ryhmän, kun heidän välillään on vuorovaikutusta, yhteinen tavoite, tietyt säännöt ja tietty työnjako. Jotta joukkueesta saadaan ryhmä, on sillä oltava tarkoitus, roolit ja johtajuus. Tästä  syystä on pelinjohtajan asema joukkueen yhteishengen luojana äärimmäisen tärkeä.

Haapajärven Pesä-Kiiloissa Niina on saanut kokeilla hyvin eri-ikäisten ohjaamista. 2000-luvulla hän toimi yhdessä miehensä kanssa G-junioreiden valmentajana ja pelinjohtajana. Joukkueen ikäjakauma oli 6 – 9-vuotiaisiin. Tämän ikäluokan kanssa harjoiteltiin lähinnä sosiaalisten taitojen alkeita, ryhmässä toimimista, toisten huomioimista, tehtäväannon ymmärtämistä jne. Niina onnistui lapsirakkaana joukkueen vetämisestä hienosti.

Vuosina 2012-2013 Niina toimi C-tyttöjen pelinjohtajana. Tällöin kyse on murrosikäisistä tytöistä (14-16-vuotiaat). Murrosikä tuo valmentamiseen ja pelinjohtamiseen omat haasteensa. Niina on pystynyt toiminnallaan selättämään pahimmat karikot ja saanut näin ollen joukkueen toimimaan yhtenäisenä ja yhteen hiileen puhaltavana ryhmänä.

Kaudella 2014 Niina otti uuden haasteen vastaan ja siirtyi naisten suomisarjajoukkueen pelinjohtajaksi.

Näen, että urheilijan tunnetila vaikuttaa voimakkaasti urheilusuorituksen taustalla. Heinon (2000,233-241) mukaan valmentajan ja urheilijan tulisi pyrkiä luomaan positiivinen, itseluottamuksen, vapautuneisuuden ja rohkeuden tunnetila, jonka avulla urheilijan on helppo lähestyä kilpasuoritusta. Urheilija kokee kuitenkin usein monenlaisia suorituspaineita, stressiä tai jännittyneisyyttä, jotka voivat olla joko itse aiheutettuja tai ulkoapäin tulevia. Taitava valmentaja pystyy arvioimaan ja erittelemään niitä tekijöitä, jotka saavat urheilijan sopivasti virittymään, ja niitä jotka saavat hänet pois tolaltaan. Eri urheilijat tarvitsevat tässä suhteessa täysin erilaista käsittelyä.

Naisten pelinjohtaminen oli aivan eri maailma kuin lasten ja nuorten. Pääasiallisesti Niina onnistui tehtävässään hyvin ja pelikäsitys hänellä on loistava. Harjaannusta kuitenkin tarvitaan näkemään erilaisuudet ja niiden käsitteleminen ryhmässä. Tämä ei todellakaan ole aikuisten naisten ryhmässä helppo tehtävä, joten muutama vuosi lisää aikuisten ryhmän johtamista harjaannuttaa tehtävään.

Yhteenvetona voin todeta, että Niina n vetäjänä ja pelinjohtajana luotettava, innovatiivinen ja rohkea. Kaikki nämä ominaispiirteet vievät häntä eteenpäin tehtävissä, joissa hän toimii ihmisten parissa.

Jaana Ojaniemi

KTM

Puheenjohtaja

Haapajärven Pesä-Kiilat ry

Sanna-Maria Arovainio KTM, Pesä-Kiilojen kapteeni 2013-2014 arvioi minua

"Niina on toiminut kuluneen kauden pesäpallojoukkueen pelinjohtajana ja joukkueen luotsaajana. Niina on ohjauksessaan jämäkkä ja määrätietoinen. Niinalla on selkeät ja realistiset tavoitteet, mihin toiminnalla pyritään . Ohjauksessaan hän on varma ja osaa ottaa huomioon yksilöiden ominaisuudet, taidot, ikätason ja vahvuudet. Edellä mainittujen asioiden yhteen sovittamisessa ja hyödyntämisessä Niina onnistui hyvin. Hän pitää huolta joukkueen jäsenistään ja osaa puuttua ajoissa korjattaviin asioihin rakentavalla tavalla. Niinan olemus joukkueessa on ollut lämmin, mutta tarpeeksi jämäkkä, jotta ollaan päästy tavoiteltuun tulokseen."

Joukkueen kantaviin voimiin kuulunut Hanna Kippola, kasvatustieteen maisteri hänkin, arvioi minua näin:


"Niina on ohjannut minua ollessaan pelinjohtajana sillä pesäpallojoukkueella, jossa olen pelannut. Joukkueemme koostuu monentasoisista ja monella eri kehitystasolla olevista pelaajista. Niina on hyvin osannut ottaa eri kehitystasot huomioon ohjatessaan meitä. Pesäpallo on varsin taktinen laji ja Niinalla onkin omien pelivuosiensa aikana kehittynyt varsin ovela pelisilmä. Hänen oma pelisilmänsä toimii teoriatiedon lisänä hyvin, rinta rinnan.

Pelinjohtajana hän on ennen peliä ottanut vastustajasta selvää ja suunnitellut jonkinlaisen taktiikan peliin lähdettäessä. Jos kuitenkin käy niin, että tämä "plan A" ei toimi, Niina uskaltaa ja tajuaa vaihtaa suunnitelmaa lennosta. Hän muistaa kannustaa pelaajia. Hän tuntee pelaajat tarpeeksi hyvin, että tietää, mitä keneltäkin voi  vaatia. Välillä hän kannustaa itsestä mahdottomilta tuntuviin ratkaisuihin. Niina on johtanut joukkuetta hyvin, antaen pelaajille pelirauhan. Sääntöasioissa on voinut luottaa siihen, että hän tietää miten missäkin tilanteessa toimitaan. Pelaajien ei ole tarvinnut tietää, miten jonkin hankalan tilanteen pitää mennä, jotta sen menee oikein. Tai että ovatko tuomarit hoitaneet tilanteen oikein. Uskokaa tai älkää, pesäpallossa tulee monesti sellaisia tilanteita, että itse (vaikka olen lajia harrastanut 20vuotta) en tiedä, miten tässä pitikään toimia. Niina on ajan hermolla. Monesti asioita on puitu pelin jälkeen ja mietitty, miten jossakin tilanteessa olisi kannattanut toimia. Tulevaisuuden varalle on jo laitettu mieleen kypsymään ajatus, jotta seuraavalla kerralla onnistuisimme paremmin."