sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Pohdintaa opettajuudesta

Ihmisillä on tietynlaiset käsitteet opettajuudesta niinkuin monesta muustakin ammatista. Ehkä tavallisin stereotypia opettajasta on nutturapäinen naisopettaja, jolla on silmälasit.

Itse olen kesästä lähtien miettinyt opettajan ominaisuuksia ja mikä tekee jostakin hyvän  ja mukavan opettajan.

Syksyllä sanoin, että nyt minä muutan omaa tyyliäni: alan hillityksi ja asialliseksi,en naura isosti enkä varsinkaan puhu suurella äänellä, enkä kerro tarinoita omasta henkilökohtaisesta elämästäni ja pysyn vain siinä varsinaisessa asiassa niin oppilaiden kuin työkavereiden kanssa. Tätä kumminkin pohdin uudestaan ja mietin, että miksi minun pitäisi muuttaa koko oma persoonani täyttääkseni omasta mielestäni hyvän opettajan ominaisuudet. Onko se asiallinen, kauniisti pukeutuva, hillitty ja aina asiassa pysyvä kumminkaan parempi opettaja, kuin semmoinen, joka havainnollistaa asioita omasta elämästään, kysyy joskus oppilaalta, että miten kävi viikonlopun jääkiekkopelissä, tuliko mopo kuntoon tai sanoo oppilaille tykkäävänsä Kaija Koosta? Ja nyt voin vastata, että ei ole. Oppilaat ovat erilaisia ja niin myös opettajat. Joku oppilas oppii paljon paremmin opettajalta, joka tuo itsestään inhimillisen puolen esille ja joku toinen siltä hillityltä opettajalta, joka ei anna itsestään välttämättä mitään muuta kuin opettajan roolinsa.

Omaa koulutaivaltani miettiessäni ihan alakoulusta näihin päiviin asti, minun kauhukuva oli se opettaja, joka ei antanut koskaan mitään itsestään. Se, että oppilaat istuvat hiljaa ja kuuntelevat opettajaa, oli aivan hirveää minunkaltaiselle oppijalle. Siihen vielä muistiinpanojen kirjoittaminen ythäaikaa opettajan selittäessä asioita. Minä halusin actionia ja, jos sitä en saanut, ehkä järjestin sitä itse, jos ei opettajan kanssa synkannyt. Tätä olen kyllä harmitellut kovasti, että minun omiin opiskeluihin on vaikuttanut aina opettaja paljon. Liian paljon. Jos en tykännyt, ei kurssiarvosanalla niin väliä. Jos tykkäsin opettajasta, kurssiarvosanat olivat loistavia. Pitää oikein nostaa amk-opinnoissani esille yliopettaja Pekka Paajanen. Oli muuten mahtava opettaja, minulle oli aina tärkeää saada Pekan kursseista kiitettäviä.  Yhdestä tentistä piti kyllä lähteä liian aikaisin pois, koska piti lähteä hakemaan koiranpentua ja en ehtinyt vastaamaan pariin viimeiseen tehtävään. Pekka kyllä kovasti ihmetteli, että miten sain vain kolmosen. Meinasi häntäkin kyllä hymyilyttää, kun sanoin syyn. Hän kertoi minun olevan niin luonnonlapsi ja tarkoitti pelkkää hyvää ;).

Nykyopinnoissani olen jo oppinut istumaan hiljaa ja kuuntelemaan, mutta edelleen opettajalla on myös suuri rooli opintoihini, mutta nykyään ymmärrän, että tykkäsin tai en, minun pitää yrittää parhaani.

Näitä asioita peilatessani olen tullut siihen tulokseen, että on aivan mahtavaa, että on erilaisia opettajia. En aio muuttaa itseäni sen takia, että täyttäisin jonkun mielikuvan hyvästä opettajasta. Jonkun toisen mielikuva hyvästä opettajasta voikin olla juuri toisenlainen. Ja tottakai, vaikka olen nopea puhumaan ja vielä isolla äänellä sekä tykkään nauraa ja kertoa omasta elämästäni havainnointikeinoin, mutta kyllä ne asiat tulee opetetuksi siitä huolimattakin, jotka OPS:ssa on. 

Itse olin Maaritin kurssin jälkeen vielä varmempi asiastani. Maarit sanoi tolloilun olevan jopa suotavaa opettajalle, ja luokan vapaa ilmapiiri tukee monen oppimista. Kun opettaja tolloilee ja kertoo omasta elämästään oikeita esimerkkejä ja ehkä jotain muutakin henkilökohtaista, oppilaille tulee turvallinen olo. Opettajakin on vain ihminen.

Se, että joku opettaja kysyy oppilaalta, että miten meni viikonloppu tai tuliko tehtyä maaleja, ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin se voi oppilaalle tosi tärkeä juttu, että opettaja kysyy. Hän on silloin kiinnostunut nuoren elämästä. 

Noudatan opsia tietenkin, sekamelskaksi tunnit eivät saa mennä, kerron asioita, nauran, iloitsen, puhun, kyselen ja kuuntelen. Pidän järjestyksen. Olen oma itseni ja aito enkä tosiaankaan ole täydellinen, enkä sitä myöskään esitä. Teen virheitä ja pyrin niistä oppimaan. Huumori on tärkeää. Nautin elämästä ja opettamisesta. Osaan kyllä mukauttaa viestintää. En kritisoi minun vastakohtiani, päinvastoin se on mahtavaa, että on erilaisia ihmisiä ja opettajia sekä opettajaihmisiä :). 

Tässäpä vielä hieno laulu!

Ja painavaa asiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti