Opetusharjoittelua kohti

Kesä on hurahtanut ja olen ydinsuunnitelman parissa ollut tiukasti. Opetusharjoitteluni Jedulla alkaa 21.9. ja pidän yhteiskuntataidot-nimistä kurssia 1 osaamispisteen verran.

Viimeiset pari viikkoa olen suunnitellut tunteja kovasti ja nyt ne alkavat olla aika lailla valmiit. Menen vielä tutustumaan kyllä tulevaan luokkaan, kun ovat vasta aloittavia, niin en voinut käydä keväällä tutustumiskierrosta.

On ollut aivan mahtavaa suunnitella tunteja. Välillä tuntuu, että tuleepas tunneista mahtavia ja sitten taas alkaakin epäroimään kaikkea, ja tuntuu, että ei tästä mitään tule. Sain kumminkin keväällä hyvät ohjeet, että mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti vain opettaa, ei liian monimutkaisesti, Opetusharjoitteluuni yritän tuoda mahdollisimman monia opetusmenetelmiä ja hyvin paljon oppilaiden keskustellen pyrin tunnit menemään. Iso MUTTA piileekin, jos oppilasryhmä on hyvin passiivinen. No sitten täytynee vaan muuttaa tuntisuunnitelmia. No otinpa yhteytta Jounin Kaupan Sampo Kaulaseenkin tuntien tiimoilta, kun yksi opsin osa-alue on sosiaalisen median hyödyntäminen ja kukapa sitä paljon paremmin osaisi kertoa. Ja Sampo lähetti puhelinnumeron, johon minun pitää soittaa. Toivottavasti en kovin takeltele :))-

Turvallisuusosion olen siis tehnyt, ja opettajan vuorovaikutustaidot-kurssille yritän päästä, mutta olen tällä hetkellä varasijalle sille.

Mukavaa syksyä!

Turvallisuusosio

Aurinkoisena päivänä, viimeistelin nyt turvallisuuusosion. Harjoittelussani tapahtui sen verran muutoksia, että aloitan harjoittelun noin syyskuun puolessa välissä ja vedän kurssin, yhteiskuntataidot. Harjoittelu kestää 6 viikkoa. Ydinsuunnitelmaa alan tässä myös laatimaan.

Mukavaa kesän jatkoa ja toivotaan, että pikkuisen nämä ilmat lämpenisisivät.

Kesää odotellessa

Tässä viime aikojen opiskelukuulumisia!

Eli erityiskasvatuksesta sain nyt 5 opintopistettä ja sille iso jee :). Se on kyllä semmoista, että tulen sitä varmasti lisääkin vielä opiskelemaan. Kurssi oli tosi mielenkiintoinen ja ryhmä aktiivinen. Tässä olikin ensimmäinen laajempi oppimistehtävä, jonka sai tehdä. Linkitän senkin blogiini jossain välissä.

Viime viikolla oli myös aloitusseminaari opetusharjoittelusta, Juha Huhtalan ja toisen opiskelijan kanssa. Tuo aloitusseminaari avasi vielä muutamia kysymyksiä. Oli kyllä hienoa, että pääsin mukaan tuohon, koska oman HOPE-ryhmäni aloitusseminaarin aikoihin, olin Oysissä synnyttämässä :). Kyllä aina enemmän asiat selkiytyvät minulle, jos on joku epäselviä kohtia selventämässä.

Eli menen syksyllä Jedun Haapajärven maa- ja metsätalousosastolle opettamaan yrittäjyyskurssin. Palaveeraan asiasta keskiviikkona opetusharjoittelua ohjaavan opettajan kanssa, ja innolla odotan, että pääsen vetämään koko kurssin itse. Ja kieltämättä kyllä jännittääkin.

Kesän aikana minun pitää vielä opiskella 2 opintopistettä jotain, ja taidan suorittaa sen akvaariotenttinä, jos ei mitään tosi kiinnostavaa tule kurssiohjelmaan. Kesän kursseissa olisi ollut minua kiinnostavia, mutta lomailemme Kreikassa lähipäivien aikaan.

Nyt alan toukokuun aikana työstämään turvallisuusosiota ja ydinsuunnitelmaa.

Oikein mukavaa kesän jatkoa!

Erityiskasvatusta

Nyt on takana kaksi lähipäivää erityiskasvatusta ammatilliselle puolelle-kurssista. Saavuimme maanantaina Ouluun koko perheellä ja tiistaina oli ensimmäinen lähipäivä. Täytyy kyllä sanoa, että jännitti, koska ryhmä oli uusi ja tiesin, ettei minun omasta HOPE-ryhmästä ketään tule kurssille. Ensimmäisen tehtävän lomassa esittelimme itsemme pikaisesti ja jännitys hävisi. Ryhmä tuntui heti omalta ja sattuipa viereeni opiskelija, joka oli myös kotoisin Haapajärveltä.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä meille näytettiin kuva, jossa opettaja sanoo erilaisille eläimille, että niiden pitäisi kiivetä puuhun. Siinä oli muun muassa apina, kala, lintu, hiiri, hylje ja kissa. Minun mielestäni tässä tulikin jo hyvin esille se, ettei meidän kaikkien taidot ole samalla tasolla. Kaikkihan sinne puuhun pääsee kumminkin, joko itse helposti tai avustettuna. Ja tarviiko kaikkien päästäkään puuhun asti, vai riittääkö, että jotkut pääsevät vain puun juuren päälle. Eli silloin puhuttaisiin yksilöllistämisestä. Myös sitä mietittiin, että voiko opettaja antaa kaikille saman tehtävän. Kyllä opettajan tulee osata eriyttää, ei me voida vaatia kaikilta samoja arvosanoja ja tavoitteita, koska opiskelijoilla on erityistarpeita esimerkiksi tarkkuushäiriö tai lukivaikeus.

Minulle myös havahduttava asia oli huomata niinkin päivänselvä juttu, että opettajan ei koskaan tulisi olettaa, että joku asia menee tietyllä tavalla kaikille perille. Pitää olla valmis muuttamaan opetusmenetelmiään oppilaan kohdalla, joka poikkeaa siitä oletuksesta. Miten opettaja huomaa sitten olettamuksen vääräksi? Opettaja voi jutella oppilaan kanssa, jos esimerkiksi tentin jälkeen huomaa, että ei jollakin ollut onnistunut. Opettajan pitää seurata tunnilla, onko joku tuskainen, onko jollekin vaikeuksia kirjoittaa, ymmärtääkö kaikki lukemaansa. Myös se, jos jollakin on vaikeuksia pysyä paikallaan, saattaa kieliä tarkkuushäiriöstä. Tämmöistä oppilasta saattaisi auttaa esimerkiksi tasapainotyyny pyllyn alla tai jumppapallo. Voi myös stressipalloa kädessään pitää tai tehdä kuminauhalla jotain. Opettajalla pitää olla uskallusta kysyä oppilaalta, että mikä hänelle on paras vaihtoehto, koska vain oppilas sen voi tietää.

Keskustelimme myös siitä, että erityisoppilaillekin pitää asettaa tavoitteita, ettei heitäkään saa päästää liian helpolla. Oppilaiden pitäisi harjoitella niitä taitoja, joita hän osaa tehdä avustettuna ja pyrkiä siihen, että oppisi suoritumaan niistä myös yksin.

Ryhmässä saimme ensimmäisenä päivänä miettiä, että miten tarkkuushäiriöt vaikuttavat ja mihin ammattiin eri häiriöistä kärsivät sopisivat.

Kotiläksynä meillä oli opetella kauppalista ulkoa. Meidän ryhmällä se oli maito, muna, leipä, leikkele, juusto, kurkku, tomaatti ja margariini. Piti osata se myös oikeassa järjestyksessä. Ja, vaikka tuntuukin, että minulla on välillä muistiongelmia, tämän muistin kumminkin. 

Keskiviikkona mietimme ulkoisia ja sisäisiä muistisääntöjä, meillä jokaisella nekin voivat olla erilaisia. Jokaisen kannattaisi hyödyntää sitä omaa tyyliään muistaa,  joka voi olla mielikuviin, rytmityksiin tai tarinoihin liittyvää.

Saimme myös itse tehdä kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyviä testejä, joista varsinkin luetun ymmärtäminen tuotti minulle ja muillekin haasteita.

Opettajan myös pitää löytää ne keinot, että kaikille saadaan onnistumisen kokemuksia. Tämä taas kasvattaa itseluottamusta. Opettajamme Iiris sanoi, että yhtä epäonnistumista kohden pitäisi olla ainakin 10 onnistunutta kokemusta. Ja näinhän se on tietenkin.

Mietimme oppimisprosessia, joka on seuraavanlainen:

- vastaanotto (onko kanavat auki, miten opiskelija vastaanottaa tietoa)

-integraatio (miten uusi asia jäsentyy edellisen päälle)

-muisti (opettajan pitää konkretisoida, havainnoida ja aktivoida)

-tuottaminen (oman toiminnan ohjaus, toimiiko nuo edelliset).

Eli, jos oppilas ei vastaanota tietoa tai vastaanotossa on jokin häiriö, hän ei pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. 

Inkluusiosta keskustelimme myös. Ja nyt se avautui minulle, kun olen luullut, että  av siihen, että kaikki ovat samassa tilassa, tuli eteen mitä tuli. Nyt sitten avautui se, että lähdetään siitä, että kaikki lähtevät samasta tilasta, ja he, jotka eivät siinä pärjää saavat tukea ja heidät voidaan esimerkiksi siirtää erityisluokalle. Tämä on hieno asia ja niinhän pitääkin toimia. 

Saimme myös Iiriksen opettaessa asioita, värittää aikuisten värikirjoista. Itse ajattelin, etten pysty värittämään ja seuraamaan opetusta samaan aikaan. Mutta ihme kyllä, todella hyvin sain seurattua opetusta, vaikka samalla väritinkin. Varmasti tulen käyttämään tätä opetuksessa esimerkiksi heille, jotka ovat hieman levottomia.

Kävimme myös aspergeria tarkemmin läpi. Aion todennäköisesti omaan oppimistehtävään ottaa aspergerin toiseksi oppimisvaikeudeksi. Myös luki- ja kirjoitusvaikeuksista puhuimme. Ryhmissä saimmekin tehtäväksi joko keksiä apuvälineitä ja minun ryhmän piti muuttaa meidän oppimistehtävän ohje selkokielelle. Tosi kiva tehtävä oli tämäkin.

Nyt sitten tehtävänäni on tehdä kaksi oppimistehtävää, toisessa pitää kahdesta eritystarvetta tarkastella ja toinen tehtävä on oppilaitosvierailu, jossa tarkastellaan erityistä tukea tarvitsevien tukien toteuttamista.

Kyllä nämä kaksi päivää taas vahvistivat sitä ajatusta, että erityiskasvatus on sydäntäni lähellä. 

Kesää kohti

Niin se vaan on suunnilleen vuosi kulunut, kun kuulin pääseväni opiskelemaan opettajaksi.
Kesäkuussa aloitin opintoni ja onhan tässä ollut melkoista ruljanssia opintojen kanssa perhe-elämän rinnalla :). Meidän perhehän kasvoi joulukuussa ihanalla Matilda-neidillä. Vaan kyllä se nyt näyttää siltä, että opetusharjoittelua lukuunottamatta, saan muut suoritettua kevään aikana.

Ensi viikolla menen erityispedagogiikka ammatilliselle puolelle-opintojaksolle. Siitä saan sen 5 opintopistettä. Myös kasvatustieteen- sekä erityispedagogiikan perusopinnot olen suorittanut.

Opetusharjoittelua en todennäköisesti pääse suorittamaan kevään aikana, vaan se jää syksyyn. Ongelmaksi muotoutui se, ettei ollut pätevää ohjaavaa opettajaa tai ei ollut sopivaa kurssia. No ei se haittaa minua, vaikka se nyt siirtyy. Seuraavaksi alan kumminkin ydinsuunnitelmaa harjoittelua varten tekemään samoin turvallisuusosiota alan tekemään.

Minulla olisi itsellä siis vielä neljä lähipäivää Oulussa ja sen lisäksi taidan akvaariotenttinä suorittaa vielä 2 opintopistettä, sitten aion huokaista vähäksi aikaa ja syksyllä opetusharjoitteluun.

Mukavaa kevättä!

Ajatuksia ammatillisesta opettajuudesta

Ajattelinpa laittaa hieman ajatuksiani tähän blogiin minkälainen kehityskaari minun ajatuksissani on ollut opiskellessani näitä opeopintoja.

Aluksi ajattelin, että eihän nyt kovin paljon eroja ole siinä, että opetatko ammatillisessa oppilaitoksessa vai yläkoulussa. Olen vieläkin osittain samaa mieltä, mutta on niissä kyllä paljon erojakin. Tietenkin samaa on se, että opettaja on se ohjaaja ja tukija sekä opettaja. Hän on se, johon turvaudutaan ongelmien edessä ja hänen tehtävänä on myös potkia persuuksille, hänen pitää olla kartalla opiskelijoista, että missä vaiheessa opinnot menevät.

MUTTA kyllä ammatillisessa opettajuudessa on myös sellaista, jota ei yläkoulun puolella ole. On esimerkiksi nämä näytöt ja yleensäkin se, että se yritysmaailma on aika aktiivisesti osana sitä opiskelua. Arviointi myös on ihan eri lailla. Opettajuus koostuu siitä myös, että kuljet yrityksissä katsomassa oppilaita ja sovit sitten yhteisen tapaamisen työpaikkaohjaajien kanssa, että pääsette arvioimaan oppilaita

Kävin haastattelemassa ammatillista opettajaa toisen asteen arvioinneista, koska koin, ettei se puoli ollut minulla ihan hallussa.Yllätyksenä tuli, että esimerkiksi näytöissä, se työpaikkaohjaaja on vaikuttamassa numeroon niin paljon, mutta loogistahan se tietenkin onkin, koska hän sen oppilaan näkee, että miten hän siellä suoriutuu. Myös ne arvioitavien kohteiden suuri määrä yllätti, että niitä tosiaan oli monta sivua, joita arvioitiin. Minusta tosi hyvä juttu oli se, että oppilaskin voi asettaa tavoitteensa, että mitä siitä näytöstä tavoittelee. Se, että oppilaita arvioidaan1, 2 ja 3 periaatteella, on varmasti hankalaa, että mikä niiden ero. Kokemus tuo varmuutta. Myös sitä itse epäilin, että ovatko työpaikkaohjaajat rehellisiä palautteissaan, uskaltavatko sanoa todellisen osaamisen.Ope meinasi, että nuoremmilla ja kokemattomilla työpaikkaohjaajilla saattaa olla vaikeuksia antaa ihan sitä rehellistä palautetta. Ehkäpä sitten he saavat myös osaamistaan parempia arvosanoja, joita todellisuudessa ansaitsisivatkaan. Ne kokeet, joissa on selkeät pisterajat, on tietenkin helppo arvioida ja sehän periaate on myös yläkoulun puolella.

Mutta kyllä minun mielestä se opettajuus on sinällän samanlaista. Olet esimerkki, mitä teet niin  nuoret seuraa, Tietenkin ammatillisessa oppilaitoksessa on myös vanhempia opiskelijoita, joille varmaankin olet enemmänkin ohjaaja ja neuvonantaja, mutta kyllä mä väitän, että suoraan yläkoulun puolelle tulleille, opettaja on opettaja vielä toisellakin asteella. Hän on se, johon luotetaan ja jonka pitää pitää se kuri ja työrauha sekä luottaa oppilaisiinsa.

Tässä on Asko Karjalaisen kirjoitus opettajuudesta, josta olen kyllä aika lailla samaa mieltä http://blogit.oamk.fi/askon_apajalta/2015/01/22/opettajaa-aina-tarvitaan Olen kyllä sitä mieltä, että ei opettajaa voida korvata millään youtubeilla, opettajuus on muuttunut siitä nutturapäisestä karttakeppiä heiluttavasta naisesta hyvin paljon, mutta kyllä opettajia ei voi youtubet ja verkkoympäristöt millaan korvata.

Pointti on kumminkin se, että näiden opintojen aikana, käsitykseni ammatillisesta opettajuudesta on tarkentunut ja nyt tiedän paljon enemmän mitä se on. Se on myöskin verkostoiden luomista ja suhteiden ylläpitämistä. Sitä itse olen nyt paljon tehnyt myös järjestötoiminnassani, toimin MLL:n Haapajärven osaston puheenjohtajana, ja pidän koko ajan suhteita yrityselämään, että muistavat meitä  esimerkiksi lahjoituksilla erilaisiin tapahtumiin,

Mutta kyllä siis niistä ensimmäisten päivien mielen kaaoksesta on selvitty ja rauhoituttu. Innolla odotan, jotta saan joskus paperit. Meidänkin ryhmästä osalla on jo kaikki tehtynä. Onnea heille :)!

26.9. Pitkästä aikaa lähipäivällä/ MO-tehtävä

Omalta osaltani olikin ensimmäinen syksyn lähipäivä Oulussa, tuttuja naamojahan siellä onneksi oli. Minulla ja Merillä oli mo-tehtävä, joka koski palautetta. Siinä oli tärkeimmät kohdat input/output-videosta, tässäpä linkki videoon http://www.oamk.fi/amok/ammatillinen_opettajankoulutus/opiskelijalle/opetusvideot/. Meri oli lisäksi haastatellut PPSHP:n edustajaa heidän tavastaan kerätä palautetta ja miten sitä hyödynnetään. Sitten pareittain oppijamme saivat keskustella palautteesta, jonka jälkeen kävimme yhdessä vielä kootusti läpi, ja sanoisinpa, että saimme hyvät keskustelut aikaan. Ihmettelin sitä, ettei minua jännittänyt yhtään, vaikka kesän lähipäivinä mo-tehtävän pito tuntui jo aiheuttavan perhosia vatsaan. Lopuksi kävimme kaksi esimerkkicasea läpi. Aikataulussa ei ihan pysytty, josta saatiin palautetta. Muuten muilta opiskelijoilta saamamme palaute olikin aika positiivista.

Sen jälkeen Tomi Guttorm (Oamk:n tki-päällikkö) tuli avaamaan meille tutkimus- kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Itselle nämä on ollut jotenkin kaukasia termejä, en ole niihin aiemmin tutustunut. Täytyy kyllä sanoa, että tämä kyllä avasi minulle hyvin käsitteet. Ne kaikkihan liittyvät toisiinsa, ja voisin jopa väittää, että mikään noista ei voisi olla yksinään, tarvitsevat toisiaan ainakin, jos aiotaan niistä hyötyä. Sannalta tuli tosi hyvä pointti, että kun niin paljon pyritään kokoajan kehittymään, niin olisko hyvä välillä pysähtyä ja saada enemmän tutkimustuloksia, ettei aina vain tarvitsisi kehittyä kehittymisen ilosta.

Sitten kuulimme oppisopimuksesta aika pitkän pätkän . Opiskelijatoverimme olisi ehkä voinut tiivistää enemmän, jottei olisi niin pitkäksi mennyt ja tietenkin olisi jotenkin voinut yrittää saada enemmän oppilaita mukaan keskusteluihin, aktivoimaan meitä.

Sitten Tiiu näytti meille padlet-työkalua, jonka jopa osasin luoda :)! VUHUU!!! Sitten kävimme Innomyllyssä ja metsästysmajassa kuulimme kolme Tiiun tarinaa innovaatioista, tietenkin Unkarin matka jäi mieleen. Ihailen kyllä tuutorimme Tiiun kykyä saada opetukseen väriä ja iloa. Tämä HOPE-ryhmä, jossa minäkin opiskelen on siis OAMK:n yksi innovaatio. Sitten myös e-ape on yksi sellainen. Hope laajentuu syksyllä, Tiiu tutkii tällä hetkellä kaikkea sanomaamme ja palautetta sekä yrittää tehdä ehkä hopesta vähän vähemmän raskaan. Tämän jälkeen minä lähdinkin kotiin.

Mukava oli nähdä opiskelutovereita ja tuutoreita. Kun ennen koulun alku juttelin toisten kanssa, meinasi taas se sama ahdistus nousta pintaan, joka oli kesän lähipäivinä....Osaanko, pystynkö tähän? Kamalana on töitä tietokoneen kanssa, pitää tehdä haastattelua ja pitää movie makerille osata ediotoida ja sellaista. Tämähän aiheuttaa minulle heti hirvittävän vastareaktion, että MIKSI tämä teknologiaosaaminen on siis suuressa roolissa. Pienen paniikin jälkeen jo rauhoituin, ja movie makerkin on jo ladattu koneelle. Muuten nyt, kun lähipäiviin en niin paljon osallistu, niin yritän osoittaa osaamistani täällä blogissa. Palaan siis jonkun ajan kuluttua työelämäosaamiseen ja työyhteisöosaamiseen.

Tässäpä omaa osuuttani mo-tehtävästä, vaikka ihan hirveltä näyttääkin :) Ja aika paljon toistan kyllä sanaa niinku niinku :)

Ja tässäpä mun padlet-seinä http://padlet.com/niina_tiitto1/ddu9vw176m4z