Erityiskasvatusta

Nyt on takana kaksi lähipäivää erityiskasvatusta ammatilliselle puolelle-kurssista. Saavuimme maanantaina Ouluun koko perheellä ja tiistaina oli ensimmäinen lähipäivä. Täytyy kyllä sanoa, että jännitti, koska ryhmä oli uusi ja tiesin, ettei minun omasta HOPE-ryhmästä ketään tule kurssille. Ensimmäisen tehtävän lomassa esittelimme itsemme pikaisesti ja jännitys hävisi. Ryhmä tuntui heti omalta ja sattuipa viereeni opiskelija, joka oli myös kotoisin Haapajärveltä.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä meille näytettiin kuva, jossa opettaja sanoo erilaisille eläimille, että niiden pitäisi kiivetä puuhun. Siinä oli muun muassa apina, kala, lintu, hiiri, hylje ja kissa. Minun mielestäni tässä tulikin jo hyvin esille se, ettei meidän kaikkien taidot ole samalla tasolla. Kaikkihan sinne puuhun pääsee kumminkin, joko itse helposti tai avustettuna. Ja tarviiko kaikkien päästäkään puuhun asti, vai riittääkö, että jotkut pääsevät vain puun juuren päälle. Eli silloin puhuttaisiin yksilöllistämisestä. Myös sitä mietittiin, että voiko opettaja antaa kaikille saman tehtävän. Kyllä opettajan tulee osata eriyttää, ei me voida vaatia kaikilta samoja arvosanoja ja tavoitteita, koska opiskelijoilla on erityistarpeita esimerkiksi tarkkuushäiriö tai lukivaikeus.

Minulle myös havahduttava asia oli huomata niinkin päivänselvä juttu, että opettajan ei koskaan tulisi olettaa, että joku asia menee tietyllä tavalla kaikille perille. Pitää olla valmis muuttamaan opetusmenetelmiään oppilaan kohdalla, joka poikkeaa siitä oletuksesta. Miten opettaja huomaa sitten olettamuksen vääräksi? Opettaja voi jutella oppilaan kanssa, jos esimerkiksi tentin jälkeen huomaa, että ei jollakin ollut onnistunut. Opettajan pitää seurata tunnilla, onko joku tuskainen, onko jollekin vaikeuksia kirjoittaa, ymmärtääkö kaikki lukemaansa. Myös se, jos jollakin on vaikeuksia pysyä paikallaan, saattaa kieliä tarkkuushäiriöstä. Tämmöistä oppilasta saattaisi auttaa esimerkiksi tasapainotyyny pyllyn alla tai jumppapallo. Voi myös stressipalloa kädessään pitää tai tehdä kuminauhalla jotain. Opettajalla pitää olla uskallusta kysyä oppilaalta, että mikä hänelle on paras vaihtoehto, koska vain oppilas sen voi tietää.

Keskustelimme myös siitä, että erityisoppilaillekin pitää asettaa tavoitteita, ettei heitäkään saa päästää liian helpolla. Oppilaiden pitäisi harjoitella niitä taitoja, joita hän osaa tehdä avustettuna ja pyrkiä siihen, että oppisi suoritumaan niistä myös yksin.

Ryhmässä saimme ensimmäisenä päivänä miettiä, että miten tarkkuushäiriöt vaikuttavat ja mihin ammattiin eri häiriöistä kärsivät sopisivat.

Kotiläksynä meillä oli opetella kauppalista ulkoa. Meidän ryhmällä se oli maito, muna, leipä, leikkele, juusto, kurkku, tomaatti ja margariini. Piti osata se myös oikeassa järjestyksessä. Ja, vaikka tuntuukin, että minulla on välillä muistiongelmia, tämän muistin kumminkin. 

Keskiviikkona mietimme ulkoisia ja sisäisiä muistisääntöjä, meillä jokaisella nekin voivat olla erilaisia. Jokaisen kannattaisi hyödyntää sitä omaa tyyliään muistaa,  joka voi olla mielikuviin, rytmityksiin tai tarinoihin liittyvää.

Saimme myös itse tehdä kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyviä testejä, joista varsinkin luetun ymmärtäminen tuotti minulle ja muillekin haasteita.

Opettajan myös pitää löytää ne keinot, että kaikille saadaan onnistumisen kokemuksia. Tämä taas kasvattaa itseluottamusta. Opettajamme Iiris sanoi, että yhtä epäonnistumista kohden pitäisi olla ainakin 10 onnistunutta kokemusta. Ja näinhän se on tietenkin.

Mietimme oppimisprosessia, joka on seuraavanlainen:

- vastaanotto (onko kanavat auki, miten opiskelija vastaanottaa tietoa)

-integraatio (miten uusi asia jäsentyy edellisen päälle)

-muisti (opettajan pitää konkretisoida, havainnoida ja aktivoida)

-tuottaminen (oman toiminnan ohjaus, toimiiko nuo edelliset).

Eli, jos oppilas ei vastaanota tietoa tai vastaanotossa on jokin häiriö, hän ei pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. 

Inkluusiosta keskustelimme myös. Ja nyt se avautui minulle, kun olen luullut, että  av siihen, että kaikki ovat samassa tilassa, tuli eteen mitä tuli. Nyt sitten avautui se, että lähdetään siitä, että kaikki lähtevät samasta tilasta, ja he, jotka eivät siinä pärjää saavat tukea ja heidät voidaan esimerkiksi siirtää erityisluokalle. Tämä on hieno asia ja niinhän pitääkin toimia. 

Saimme myös Iiriksen opettaessa asioita, värittää aikuisten värikirjoista. Itse ajattelin, etten pysty värittämään ja seuraamaan opetusta samaan aikaan. Mutta ihme kyllä, todella hyvin sain seurattua opetusta, vaikka samalla väritinkin. Varmasti tulen käyttämään tätä opetuksessa esimerkiksi heille, jotka ovat hieman levottomia.

Kävimme myös aspergeria tarkemmin läpi. Aion todennäköisesti omaan oppimistehtävään ottaa aspergerin toiseksi oppimisvaikeudeksi. Myös luki- ja kirjoitusvaikeuksista puhuimme. Ryhmissä saimmekin tehtäväksi joko keksiä apuvälineitä ja minun ryhmän piti muuttaa meidän oppimistehtävän ohje selkokielelle. Tosi kiva tehtävä oli tämäkin.

Nyt sitten tehtävänäni on tehdä kaksi oppimistehtävää, toisessa pitää kahdesta eritystarvetta tarkastella ja toinen tehtävä on oppilaitosvierailu, jossa tarkastellaan erityistä tukea tarvitsevien tukien toteuttamista.

Kyllä nämä kaksi päivää taas vahvistivat sitä ajatusta, että erityiskasvatus on sydäntäni lähellä. 

Kesää kohti

Niin se vaan on suunnilleen vuosi kulunut, kun kuulin pääseväni opiskelemaan opettajaksi.
Kesäkuussa aloitin opintoni ja onhan tässä ollut melkoista ruljanssia opintojen kanssa perhe-elämän rinnalla :). Meidän perhehän kasvoi joulukuussa ihanalla Matilda-neidillä. Vaan kyllä se nyt näyttää siltä, että opetusharjoittelua lukuunottamatta, saan muut suoritettua kevään aikana.

Ensi viikolla menen erityispedagogiikka ammatilliselle puolelle-opintojaksolle. Siitä saan sen 5 opintopistettä. Myös kasvatustieteen- sekä erityispedagogiikan perusopinnot olen suorittanut.

Opetusharjoittelua en todennäköisesti pääse suorittamaan kevään aikana, vaan se jää syksyyn. Ongelmaksi muotoutui se, ettei ollut pätevää ohjaavaa opettajaa tai ei ollut sopivaa kurssia. No ei se haittaa minua, vaikka se nyt siirtyy. Seuraavaksi alan kumminkin ydinsuunnitelmaa harjoittelua varten tekemään samoin turvallisuusosiota alan tekemään.

Minulla olisi itsellä siis vielä neljä lähipäivää Oulussa ja sen lisäksi taidan akvaariotenttinä suorittaa vielä 2 opintopistettä, sitten aion huokaista vähäksi aikaa ja syksyllä opetusharjoitteluun.

Mukavaa kevättä!