Ajattelinpa laittaa hieman ajatuksiani tähän blogiin minkälainen kehityskaari minun ajatuksissani on ollut opiskellessani näitä opeopintoja.
Aluksi ajattelin, että eihän nyt kovin paljon eroja ole siinä, että opetatko ammatillisessa oppilaitoksessa vai yläkoulussa. Olen vieläkin osittain samaa mieltä, mutta on niissä kyllä paljon erojakin. Tietenkin samaa on se, että opettaja on se ohjaaja ja tukija sekä opettaja. Hän on se, johon turvaudutaan ongelmien edessä ja hänen tehtävänä on myös potkia persuuksille, hänen pitää olla kartalla opiskelijoista, että missä vaiheessa opinnot menevät.
MUTTA kyllä ammatillisessa opettajuudessa on myös sellaista, jota ei yläkoulun puolella ole. On esimerkiksi nämä näytöt ja yleensäkin se, että se yritysmaailma on aika aktiivisesti osana sitä opiskelua. Arviointi myös on ihan eri lailla. Opettajuus koostuu siitä myös, että kuljet yrityksissä katsomassa oppilaita ja sovit sitten yhteisen tapaamisen työpaikkaohjaajien kanssa, että pääsette arvioimaan oppilaita
Kävin haastattelemassa ammatillista opettajaa toisen asteen arvioinneista, koska koin, ettei se puoli ollut minulla ihan hallussa.Yllätyksenä tuli, että esimerkiksi näytöissä, se työpaikkaohjaaja on vaikuttamassa numeroon niin paljon, mutta loogistahan se tietenkin onkin, koska hän sen oppilaan näkee, että miten hän siellä suoriutuu. Myös ne arvioitavien kohteiden suuri määrä yllätti, että niitä tosiaan oli monta sivua, joita arvioitiin. Minusta tosi hyvä juttu oli se, että oppilaskin voi asettaa tavoitteensa, että mitä siitä näytöstä tavoittelee. Se, että oppilaita arvioidaan1, 2 ja 3 periaatteella, on varmasti hankalaa, että mikä niiden ero. Kokemus tuo varmuutta. Myös sitä itse epäilin, että ovatko työpaikkaohjaajat rehellisiä palautteissaan, uskaltavatko sanoa todellisen osaamisen.Ope meinasi, että nuoremmilla ja kokemattomilla työpaikkaohjaajilla saattaa olla vaikeuksia antaa ihan sitä rehellistä palautetta. Ehkäpä sitten he saavat myös osaamistaan parempia arvosanoja, joita todellisuudessa ansaitsisivatkaan. Ne kokeet, joissa on selkeät pisterajat, on tietenkin helppo arvioida ja sehän periaate on myös yläkoulun puolella.
Mutta kyllä minun mielestä se opettajuus on sinällän samanlaista. Olet esimerkki, mitä teet niin nuoret seuraa, Tietenkin ammatillisessa oppilaitoksessa on myös vanhempia opiskelijoita, joille varmaankin olet enemmänkin ohjaaja ja neuvonantaja, mutta kyllä mä väitän, että suoraan yläkoulun puolelle tulleille, opettaja on opettaja vielä toisellakin asteella. Hän on se, johon luotetaan ja jonka pitää pitää se kuri ja työrauha sekä luottaa oppilaisiinsa.
Tässä on Asko Karjalaisen kirjoitus opettajuudesta, josta olen kyllä aika lailla samaa mieltä http://blogit.oamk.fi/askon_apajalta/2015/01/22/opettajaa-aina-tarvitaan Olen kyllä sitä mieltä, että ei opettajaa voida korvata millään youtubeilla, opettajuus on muuttunut siitä nutturapäisestä karttakeppiä heiluttavasta naisesta hyvin paljon, mutta kyllä opettajia ei voi youtubet ja verkkoympäristöt millaan korvata.
Pointti on kumminkin se, että näiden opintojen aikana, käsitykseni ammatillisesta opettajuudesta on tarkentunut ja nyt tiedän paljon enemmän mitä se on. Se on myöskin verkostoiden luomista ja suhteiden ylläpitämistä. Sitä itse olen nyt paljon tehnyt myös järjestötoiminnassani, toimin MLL:n Haapajärven osaston puheenjohtajana, ja pidän koko ajan suhteita yrityselämään, että muistavat meitä esimerkiksi lahjoituksilla erilaisiin tapahtumiin,
Mutta kyllä siis niistä ensimmäisten päivien mielen kaaoksesta on selvitty ja rauhoituttu. Innolla odotan, jotta saan joskus paperit. Meidänkin ryhmästä osalla on jo kaikki tehtynä. Onnea heille :)!
