Näyttöportfolio

Olen ilmoittautunut näyttöportfolion esittämiseen 23.11. Amokille.

Kasvatustieteen ja eriryispedagogiikan perusopinnot olin jo suorittanut ennenkuin aloitin amo-opinnot.

Ammatilliseksi opettajaksi opiskellessa suurinta antia olivat minulle opetusharjoittelu sekä TOP-asioihin tutustuminen. TOP oli minulle oikeastaan täysin vieras käsite aiemmin, mutta nyt ymmärrän mitä se tarkoittaa. Myös valinnaisina opiskelin erityispedagogiikka sekä vuorovaikutustaitoja, jotka olivat antoisia kursseja.

Opetusharjoitteluuni ei sisältynyt näyttöä eikä näin ollen myöskään sen arviointia. Tähän kehittyminen tulee työn puolesta toivottavasti. Kaikilla amoillahan joskus se ensimmäinen näytön arviointi on ollut ja näin ollen se homma tulee otetuksi haltuun käytännössä myöhemmin. Olen ottanut  sekä TOPista että näytöistä selvää haastattelmalla ja videoimalla ammatillisia opettajia. Jedun liiketalouden puolella olen saanut mennä yhden opettajan mukaan ensimmäiselle käynnille ja olen myös sopinut meneväni näytönarviointiin mukaan. Ammatillisissa oppilaitoksissa kiertävä Road Show on 16.11. Jedulla, ja tuonne menen vielä perehtymään lisää.

Alunperin minulle valittiin HOPE-ryhmä opettajakokemukseni takia. Näin jälkikäteen on helppo jossitella, että joku toinen ryhmä olisi varmasti ollut minulle helpompi. HOPE-ryhmään vaadittiin opettajakokemusta, mutta minulla se oli peruskoulun puolelta eikä ammatilliselta puolelta joten siinä tuli virhe. Koko ammatillinen opettajuus oli minulle aika vierasta aluetta ja näin ollen muille päivänselvät asiat olivat minulle vieraita. Jouduin ottamaan hirvittavästi asioista selvää yksin ja koin olevani aina muita vähän jäljessä.

Opetusharjoittelussa tuntien suunnittelu  vei tosi paljon aikaa. Itse valmistuin tuleviin tunteihin huolella ja minulla oli paljon varasuunnitelmia siltä varalta, etttä joku valitsemani opetusmenetelmä ei olisi toiminut tunnilla.

Monen opettajan suusta kuulin, että oppilastuntemus on tärkeää opetuksen suunnittelussa ja tämän väitteen allekirjoitan. Ei ole välttämättä vain yhtä oppimiskäsitystä, jonka mukaan voi opettaa. Ensin pitää tuntea oppilaat, sen jälkeen voi paremmin suunnitella tunteja teorian pohjalta. Usea kuitenkin sanoi, että maalaisjärjellä pärjää hyvin pitkälle ja kovinkaan moni ei välttämättä ajattele opetustaan minkään tietyn teorian kannalta.

Learnig by doing-menetelmä on monella käytössä opetuksessa. Omat opetusmenetelmäni opetusharjoittelussa perustuivat pitkälti opetuskeskusteluihin ja asioiden havainnointiin esimerkiksi videoiden avulla. Oppimistehtäviä oli myös omasta mielestäni sopivasti. Palautteen perusteella opetusmenetelmäni olivat onnistuneita ja oppimista tapahtui oppilaille. Moni koki oppineensa paljon paremmin sillä, että asioista keskusteltiin ja saivat kertoa asioihin omia näkemyksiään kuin muistiinpanojen kirjoittamisen avulla.

Koulutusteknologisia sovelluksia opin kuin opinkin käyttämään, kun oli pakko opetella. Opettelin Padletin, Socrativen ja PowerPointin käyttöä laajemminkin. Ymmärrän, että tämä on tulevaisuutta, vaikka toivon, että ihmisten välistä aitoa keskustelua ei unohdeta.

Summa summarum eli kaikista eniten ammatillista opettajuutta selvensivät opettajat, joita haastattelin, videoin ja kyselin. Joskus tuntui, että esittämäni kysymykset olivat omasta mielestäni tyhmiä, mutta onneksi kukaan ei suhtautunut niin, vaan kaikki mielellään selvensivät ja vastasivat. Halusivat aidosti auttaa minua saamaan asioista selvää. Ja oma luonteeni on semmoinen, että kysyn niin kauan, että ymmärrän joskus jopa rasittavuuteen asti.

Amo-koulutus antoi minulle itseluottamusta ja -varmuutta opettamiseen ja toivon, että se kantaa hedelmää.